2020 – kunnioitan sinua
Meinasin otsikoida vuoden ensimmäisen postauksen ”Onneksi on ohi”, mutta sitten aloin miettimän asiaan hieman tarkemmin.
Kyllä. Vuosi 2020 oli outo, erilainen, hämmentävä ja ennen kaikkea opettavainen. Epävarmuudesta tuli uusi normaali ja meiltä jokaiselta vaadittiin enemmän ja vähemmän sopeutuvaisuutta. Silti vuosi 2020 meni hujauksessa ja tuntuu, että kevättalvi, jolloin poikkeusaika ensimmäisen kerran alkoi, on hämärä muisto vain. Mielestäni, me täällä Suomessa olemme kuitenkin päässeet melko vähällä, kun vertaa Euroopan tai muun maailman tilanteeseen. Tarkoituksenani ei ole vähätellä sitä ahdinkoa, mitä tästä kummallisesta ajasta on seurannut. Mutta meillä sentään ei ole ollut tarvetta täydelliseen ulkonaliikkumiskieltoon tai toistuviin palveluiden täydelliseen sulkemiseen. Uskon, että tuolloin taloudellisen ahdingon lisäksi, vaikutukset ihmisten psyykkiseen hyvinvointiin, olisivat olleet moninkertaiset tähän nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Toki minullakin on ikävä läheisiäni ja matkustamista, mutta kuten jo sanoin, ei auta kuin sopeutua.
Päällimmäisenä mielessäni vuodesta 2020 on arvostus – se opetti arvostamaan varsin yksinkertaisia asioita. Enää en pidä mitään itsestäänselvyytenä. Usko omaan tekemiseen horjui useamman kerran viime vuoden aikana ja välillä pienikin vastoinkäyminen tuntui nujertavan viimeisetkin itsetunnon rippeet. On ollut hetkiä, jolloin olen miettinyt luovuttamista – hanskat tiskiin ja heippa. Alkuvuodesta 2020 kaavailin uutta liikeideaa, mutta sitten kävi, miten kävi. Suunnittelin ja toteutin myös uusia tuotteita vuoden 2021 tapahtumia silmällä pitäen. Tapahtumat kuitenkin yllättäen peruttiin ja näin kaikki suunnitelmat menivät taas kerran uusiksi.
Vähän kauhun sekaisin tuntein siirryin kuluvan vuoden puolelle. Olen miettinyt, että mitähän sitä seuraavaksi on edessä. Tulevaisuutta ei tietenkään voi ennustaa, mutta tällä hetkellä myös ennakointi on todella vaikeaa. Epävarmuus on koko ajan läsnä ja kyllä minua huolestuttaa se, että onko tämä tilanne pysyvä. Otin siis riskejä, kärsin niistä tappion ja opin paljon uutta. Takana on opettavainen vuosi siis monin tavoin ja nyt tiedän, millaisia ratkaisuja en enää toistamiseen tee.
Vaikka vuosi vaikuttikin moneen asiaan negatiivisesti, toi se mukanaan myös paljon hyvää. Keskityin kodin remonttiin, sain uusia, ihania yhteistyökumppaneita ja muutenkin läsnä on ollut sellainen kiva, positiivinen meininki, kaikesta epävarmuudesta huolimatta. Pandemia on paitsi perunut, mutta myös siirtänyt asioita tulevaisuuteen, joten sen vuoksi minulla on monta kivaa asiaa sekä tapahtumaa, joita odottaa ja joihin valmistautua.
Niinpä aloitan vuoden 2021 ajatuksella:
”Menneisyys ei meitä tarvitse, tulevaisuus tarvitsee.”
Oikein mainiota vuoden aloitusta minunkin puolestani. Lupaan taas aktivoitua blogin puolella! Ja arvaatte varmaan, mitä täällä on pian tiedossa?
No remonttijuttuja tietenkin!
