Ajatuksenvirtaa junan työskentelyhytissä
Terkkuja junasta.
Pakko se on myöntää, kulunut viikko on tuntunut ylitsepääsemättömän pitkältä ja tahmealta. Joko orastavasta flunssasta tai liian pitkään jatkuneista lyhyistä yöunista johtuva väsymys on ollut seuranani koko viikon. Onneksi olen sen verran järkevöitynyt, että osaan kuunnella kehoni antamia viestejä riittävän ajoissa, ja tajusin ottaa rauhallisesti pari päivää. Nyt näyttää siltä, että säästyin pahimmalta ja flunssa hätyytteli minua tuon väsymyksen lisäksi vain vilun väristyksillä. Hyvä niin, nimittäin viikonloppu on täynnä laatuaikaa tärkeimpien kanssa.
Elämäni on ollut viime aikoina hmmm… sanoisinko tiivistä? Tällä hetkellä meneillään on todella paljon asioita. Niin paljon, että minun on vaikea hahmottaa ja erotella yksityiskohtia toisistaan. Sen vuoksi päätin ottaa viikonlopun mittaisen etäisyyden Kuopio -elämääni, pakkasin punaviinipullon ja suklaan laukkuuni ja lähdin siskon sekä siskon tyttären kainaloon. On siellä matkalaukussa viinin ja suklaan lisäksi muutakin. Aamulla minulta kysyttiin, olenko kenties muuttamassa, kun painelin reppu selässä ja laukku olalla räntäsateeseen vetäen noin kahtakymmentä kiloa perässäni. No, tiedättehän te naiset – kolmet kengät, neljä laukkua ja muutama asukokonaisuus, koska eihän sitä ikinä tiedä mitä illalla laittaa päälle.
Jos en olisi aamulla valinnut jalkaani matalia kenkiä, olisin luultavasti näyttänyt samalta, kuin Cameron Diaz Holiday -elokuvassa tarpoessaan keskellä lumikinoksia kohti englantilaista idylliä. Oloni ainakin oli samanlainen, kun räntätuiskun keskellä sateenvarjoni kääntyi ympäri ja meinasin kompastua perässäni kulkevaan matkalaukkuun. Oh my.
Vaikka vähän tahmeaa onkin ollut, on reiluun viikkoon mahtunut myös paljon kivoja asioita. Tein yhteistyön Aarni Woodsin kanssa ja tästä tulen kertomaan lisää Instagramin puolella. En ole valokuvannut pitkään aikaan, en varsinkaan ihmisiä, mutta voi että miten kivaa se oli. Liekö tämä sitten johtunut pitkästä kuvaustauosta vai onnistuneesta mallivalinnasta, en tiedä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että pitää päästä pian jollekin kuvausreissulle.
Osallistuin myös Instablogitfinlandin synttärihulinoihin arvonnan muodossa. Tästä innostuneena, tein pienen kyselyn Instagramissa ja tosiaan näyttää siltä, että blogeja luetaan nykyään entistä vähemmän. Itsekin olen nykyään todella laiska (kiireinen) lukemaan blogeja, aiheen pitää tosiaan kiinnostaa minua. Toisaalta taas pidän Instagramin helppoudesta, mutta pitkät kuvatekstit eivät houkuttele. Itse en ole lopettamassa blogia, koska minusta on kiva kirjoittaa, mutta postaustahtini on selkeästi hidastunut. Kyselin samalla myös toiveita, joista kirjoittaisin ja minulta toivottiin ainakin lisää tarinoita teosten takaa sekä taulujen tekoprosessi kiinnosti. Toiveenne on kuultu!
Mitä muuta tähän tylsään elämääni kuuluu? No ainakin tapaaminen uusyrityskeskuksella, jonka myötä jatkan keskusteluja tilitoimiston neuvonantajan kanssa. Päätin myös päivittää osaamistani ja täydentää opintojani. Näin ne unelmat nytkähtelevät eteenpäin, vaikka vauhti ei olekaan mieletön. Niin, ja ei muuten pidäkään olla. Joskus asiat ottavat oman aikansa ja itse luotan siihen, että asiat tapahtuvat sitten, kun niiden kuuluu tapahtua. Nyt vaan odotellaan, mihin suuntaan kehitys tapahtuu…
Kuvissa on minun tämän hetken herkkuja. Varsinkin nuo jäädytetyt viinirypäleet, nam! Hei, mahtavaa viikonloppua!
