Arjesta, unelmista sekä uudesta taulusta.
Pidin kesällä hieman ”lomaa” maalaamisesta ja keskityin pääasiassa tilaustöihin. Tämä suurempi on yksi niistä. Lämpimiä oranssin sävyjä, kultaisten yksityiskohtien kera. Jos olen ymmärtänyt oikein, pääsee tämä tauluni osaksi täysin uutta, juuri valmistunutta kohdetta. Toivottavasti saan asiakkaaltani kuvia taulun lopullisesta sijoituspaikasta. Kuvassa vilahtaa myös yksi erään valoisan kesäyön tuotos. Halusin maalata välillä jotain ihan muuta ja koska olen aina tykännyt maalata ihmisiä tai oikeastaan hahmoja (maalasin niitä opiskeluaikanani aika paljon), tein tuollaisen tyylitellyn naisen. Tämä teos herätti yllättävän paljon mielenkiintoa. :) Minulla on kyllä teon alla tällä samalla tyylillä toinen, suurempi teos. Se kyllä vaatii vielä hieman minun aikaani, ennen kuin voin esitellä sitä julkisesti.
Niin sanottu arki tosiaan pelmahti suurieleisesti sisään ripotellen ympäriinsä ehkä jo kaivattujakin rutiineja. ”Täällä minä taas olen, ainakin toistaiseksi. Parempi olisi totutella läsnäolooni”, se totesi näsäviisaasti ja asettui taloksi. Kapinoin hetken, tosin hyvin pienen hetken, koska ymmärsin, että en oikein voi vaikuttaa hänen läsnäoloonsa. Vai voinko?
Mielessäni on pyörinyt viime aikoina tai oikeastaan lomani aikana kliseisiä voimalauseita ”Tee sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi” ja ” Etsi työ, jota rakastat ja sinun ei tarvitse enää ikinä työskennellä”. Niin. Voisinko vain kääntää selkäni, nostaa helmat ylös ja pyllistää arjelle. Huudahtaa ”Siinä sulle! Voisitko nyt poistua, täällä pärjätään vallan mainiosti ilman sinua.” Lisätä loppuun vielä vienosti ”Kiitos?!”. Vai pitäisikö minun yrittää sopeutua tilanteeseen? Ottaa arki osaksi joka päiväistä tekemistäni. Silitellä ja suostutella häntä, pitää hyvänä ja hyväksyä, jotta voisin ovelasti muuttaa sitä ja sen mukanaan tuomia rutiineja. Pystyisinkö minä itse muuttamaan arkeani sellaiseksi, että elämä ei tuntuisi arjelta?
Ihailen sellaisia oman polun kulkijoita, joilla taivaanrannassa siintää unelmat ja joita kohti he päättäväisesti sekä systemaattisesti pyrkivät. Itse olen enemmänkin se polun etsijä, suossa rämpijä, jolla on polvet ja kämmenselät sammalikosta vihreänä. Olen kovasti miettinyt, mikä minusta tulee isona ja mitä haluaisin tehdä. Mitä ovat minun unelmia ja ennen kaikkea, mikä on minun unelmatyö. Missä olen hyvä? Mitä minä osaan? Asiaa ei ole hirveästi auttanut se, että olen lukenut kirjaa, joka käsittelee juurikin tällaisia asioita. Olen melko alussa vasta, mutta silti huomaan levottomuuden sekä turhautumisen kasvavan. Se ei varmaankaan ole tämän kyseisen kirjan tarkoitus, sen pitäisi varmaankin kannustaa ja neuvoa, mutta minä kun olen vähän tällainen. Tiedän, että tällä hetkellä en oikein voi vaikuttaa asioiden kulkuun ja minun täytyy tehdä asioita tietyn kaavan mukaan ainakin toistaiseksi, mutta mitä sen jälkeen. Voisiko unelmat ja arki jotenkin kohdata?
En ole päässyt ajatuksissani kovinkaan pitkälle, en ole edes suunnitellut mitään toimenpiteitä. Ehkä minun pitää ensin edetä yksi askel kerrallaan ja saattaa aina yksi asia päätökseen, jotta pääsen hivuttautumaan hieman lähemmäksi sitä oletettua päämäärää.
Yhden asian olen kuitenkin itselleni luvannut – en osta yhtään tuotetta, joka alkaa sanalla Arki. Miksi aamulla jääkaappia avatessani haluaisin muistutuksen siitä, että joo-o, se arki on täällä. Nyt jopa minun jääkaapissani! Minä kun haluaisin tehdä elämästäni juhlaa. Niin, ehkäpä siinä on se ensimmäinen unelma – tehdä arjesta juhlaa.
Ihanaa viikon jatkoa! Mitä pidätte taulusta tai oikeastaan tauluista? Niin ja mikäli tuo sama tyyppi, arki, on asettunut teille taloksi, niin kuinka yhteiselo on sujunut?
