Tiedättekö. En pidä sanasta vierashuone. Vierashuone. Koko sana tuntuu ihan hassulta. Yläkerrassamme on kaksi makuuhuonetta ja koska olemme puolisoni kanssa jakaneet kaikki nämä vuodet (ja toivottavasti myös tulevaisuudessa jaamme) saman huoneen, jäi toinen yläkerran makuuhuone ikäänkuin ylimääräiseksi - niin sanotuksi vierashuoneeksi.
Olohuoneeseemme ilmestyi hieman syksyisempiä sävyjä, taisin hieman ihastua vihreään. Joskus vihreä oli lempivärini. Joskus kultaisella yhdeksänkymmentäluvulla. Vihreää kautta seurasi sähkönsininen kausi. Sähkönsinisen kohdalla edelleen hieman nikottelen, mutta murrettu harmaanvihreä on kyllä pieninä palasina todella kaunis. Teinhän minä harmaanvihreän taulunkin jokin
Halusin välillä maalata jotain ihan muuta. Maalaan usein paksulla värillä, että saan tauluihin tiettyä tekstuuria. Tämän vuoksi taulujen kuivuminenkin vie oman aikansa. Normaalisti aloitan pohjan maalaamisen ohennetulla öljyvärillä, että ensimmäiset kerrokset kuivuvat nopeammin. Tämän jälkeen lisään rasvaisuutta, eli paksunnan väriä hiljalleen. Näin
Vepsäläinen ja Olympiastadion päättivät antaa uuden elämän stadion-istuimille ja tuottaa näistä suomalaisia design-kalusteita. Legendaariset penkit saivat taitavissa käsissä alleen kevyen metallirungon, ja soveltuvat sekä sisä- että ulkokäyttöön. Stadionkalusteista saatu tuotto käytetään kokonaisuudessaan uudistuvan Stadionin varustamiseen. Samalla kalusteet antavat Stadikalle ikuisen elämän uniikkina
Paletin valtasi tällä kertaa harmaan ja ruskean eri sävyt. Koska lopputulos on pehmeän utuinen, terästin sitä hieman kultamaalilla. Lehtikulta tuntui minusta liian kovalta. Taulu on tilaustyö ja se on menossa kaverini kotiin. Sävyt ovat napattu kodista löytyvästä taulusta, jonka sävymaailmaa
Mitä enemmän rantarakennuksen remontti edistyi, sitä enemmän halusin tuoda jotain vanhaa uudistuneeseen tilaan. Löysimme talon papereiden joukosta rantarakennuksen rakennuspiirustukset, jotka ovat tehty joskus 1950-luvun alkupuolella. Niistä sain idean tuoda rakennuksen alkuperäisen ilmeen sisälle - taulujen muodossa. Niinpä yksi kesäinen yö
En ajatellut heittäytyä syvälliseksi. Tällä(kin) kertaa asia koskee sisustusta ja kyseessä on niinkin pieni asia, kuin seinähylly. Muistan, kun hankin pari vuotta sitten työhuoneeseeni String-pocket hyllyn ja sen jälkeen koko huone tuntui kokonaisemmalta, ehyemmältä. Ihan ihmeellinen juttu. Tuohon hyllyyn olen
Tässä kuussa meillä on talomme kanssa vuosipäivä - kaksi h****tin pitkää vuotta. No ei nyt sentään, mutta kieltämättä paljon on mahtunut niin iloa kuin suruakin näihin kahteen vuoteen. On ollut uutuuden viehätystä, hankintoja, onnistumisia, innostusta, takapakkia, turhautumista, stressiä ja kyyneleitä.
Ajattelin näin viikonlopun alkajaisiksi esitellä uusimman maalaukseni. Vaikka aikaisemmin kerroin rakastavani etelän maagista, hattaramaisen pehmeää valoa, rakastan myös koti-Suomen elokuun iltoja ja auringonlaskuja. Katselin tässä taannoin, eräänä elokuisena iltana työhuoneestani auringonlaskua ja yritin toistaa kankaalle niitä sävyjä, joita aurinko taivaanrantaan sillä hetkellä väritti.
Näin perjantain kunniaksi ajattelin laittaa hieman pitsajuttuja. Niin, sen takia menimme Napoliin. Pitsan takia. Eikä minkä tahansa pitsan. Pitsan, jota joutuu jonottamaan. Pitsa, jota Julia Roberts söi "Eat, pray, love" -elokuvassa. Ei siis voi olla huono, eihän? Da Michele on perheyritys,