Hyväksi havaitulla tyylillä.
Siinäpä uusin tauluni. Varmalla, Norppamaisella tyylillä mennään. Rosoista, mustaa, valkoista sekä kultaa. Näistä minun tauluistani kyllä huokuu tämä minun oma, hyväksi havaittu tyylini. Välillä mielessä häivähtää ajatus tehdä jotain ihan muuta. Varsinkin nyt, kun kaamos on väistynyt, haluaisin taas ottaa akvarellit
Yksityiskohtia.
Sain palautetta sisareni tyttäreltä, että "sä et ole päivittänyt sun blogia ainakaan kolmeen kuukauteen". Tunsin pienen piston sydämessäni. Ai onko siellä oikeasti joku, joka lukee näitä minun tarinoitani tai oikeastaan onko siellä joku, joka huomaa jos näitä päivityksiä ei
Harmaan sävyjä.
Niin se pimeys sitten saapui. Sen muuten huomaa näistä kuvistakin, vaikka ihan keskellä kirkasta päivää nämä on otettu. Myönnän, olin vaan laiska kaivamaan jalustan esiin ja ihan käsivaralla seiniin, lipastoihin ja talon runkotolppaan nojailemalla nämä otin
Tulipa näistä kuvista jotenkin tummanpuhuvia. Kieltämättä taulun sävytkin ovat melko myrskyisät, hämyisät ja siniseen taittuvat. Lisäsin tauluun hieman kullan sävyä, mutta tällä kertaa jätin lehtikullan pois. Nyt menin rehellisesti pelkillä öljyväreillä, ilman mitään ylimääräistä kimallusta. Tästä taulusta
Uusi taulu!
Voin taas taputtaa itseäni olkapäälle tuon otsikon kekseliäisyyden suhteen. Täytyy myöntää, että olen viime aikoina ollut hieman "lukossa". Sanat eivät ole virranneet entiseen tapaan ja toisaalta en ole halunnut tuottaa väkinäisiä lauseita. Tähän on vaikuttanut myös ainainen
Kesä ja uusi taulu.
Pakko hieman hehkuttaa, nimittäin täällä Kuopion suunnalla taitaa olla jo hieman kesää ilmassa! Perjantaina värjöttelin sisällä villasukat jalassa ja sunnuntaina sain nauttia auringosta miltei koko päivän, oli suorastaa kuuma! Huitasin myös aamulenkin eilen
Pinkkiä ja pioneja.
Heräsin muutama päivä sitten siihen, että kesä taitaa olla täällä. En voi riittävästi hehkuttaa tätä aikaa vuodesta, tämä on vaan niin ihanaa aikaa! Hurjan valoisat illat ja aikaisen aamun auringonnousut ovat asioita, joista imen tällä hetkellä
Lämpimiä sävyjä.
Sormeni ja ajatukseni eivät oikein ole suostuneet yhteistyöhön viime aikoina. Juttu ei lennä ja sormet eivät liidä näppäimistöllä. Juuri tämä aika vuodesta on mielestäni ihan sitä parasta aikaa ja harmikseni myös kiireisintä, joten olen joutunut hieman priorisoimaan
Sormet mustana.
Eikä pelkästään öljyväreistä vaan mullasta. VIikonloppu hurahti möyrien pihalla, kirjaimellisesti. Siirtelin pienen kallion kokoisia kiviä, haravoin ja raivasin. Kukkapenkit olivat sammaleen peitossa, villintyneet perennat saivat uuden, siistimmän ilmeen ja perustin siinä sivussa hyötypuutarhankin. Se on tosin vielä
Mukavuusalueen ulkopuolella.
Kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Niinhän se on. Jos ei välillä hyppää epämukavuusalueelle, niin ei pysty kehittymään. Pätee muuten aika moneen asiaan. Se, että saatko punnerrettua yhden enemmän, kuin edellisissä treeneissä, juoksetko normaalin lenkkisi minuutin nopeammin tai kokeiletko jotain