Elämän sietämätön keveys ja hieman uudesta taulusta
Pikkuruisessa taiteilija-asunnossani on viime aikoina tapahtunut paljon. Kevät, lisääntynyt valo ja elämän oikeille raiteille asettuminen on herättänyt minussa aivan uuden innon maalaamista kohtaan. Elo on ollut mukavan kevyttä ja olo on ollut entisestään inspiroituneempi. Mietin kyllä alkuun, että miltäköhän maalaaminen uudessa kodissani tuntuu, mutta turhaan. Se on sujunut oikein vaivattomasti, vaikka tilaa voisi kyllä olla hieman enemmän. Tästä tilasta ja sen käytöstä on tulossa myöhemmin toinen tarina. :)
Aikaisemmin kuuntelin kirjoja tai podcasteja samalla, kun maalasin. Nykyään huomaan valitsevani mieluummin musiikin, jotta voin samalla työstää ajatuksiani. On jotenkin hassua, että tietyissä kohdissa maalaustani on mielessäni pyörinyt erilaisia mietteitä ja muistan nämä hetket todella elävästi. On ollut pysäyttävää ottaa esille teos, jonka olen aloittanut edellisessä kodissani ja jota nyt olen jatkanut näissä uusissa nurkissa.
Suhtautumiseni moneen asiaan on muuttunut todella paljon viimeisten viikkojen aikana ja tavallaan näen nyt asioita ikään kuin ulkopuolisen silmin. On hurjaa, miten koen olevani täysin eri ihminen, kuin jokunen kuukausi tai jopa viikko sitten. Sen vuoksi näiden teosten jatkaminen on tuntunut vähän jopa oudolta. Kaikkien niiden tapahtumien läpikäyminen on tavallaan piirtynyt kankaalle erilaisina hetkinä ja nyt nuo tapahtumat tuntuvat todella kaukaisilta. Välillä minusta tuntuu, että minun tulisi aloittaa maalaaminenkin täysin puhtaalta pöydältä ja aloittaa nämä jo aloitetut teokset kokonaan alusta.
Kevät ja olotilani näkyvät uusimmissa teoksissani pehmeän puuterisina sävyinä. Kuvissa esiintyvään tauluun minulle syntyi jotenkin erityinen side. Se kuvastaa kaikkea sitä, mitä viime viikkoina sekä kuukausina olen käynyt läpi. Aloitin tämän teoksen jo muutama kuukausi sitten ja se on hiljalleen edistynyt tilaustöiden rinnalla. Muistan, kuinka maalasin tätä maaliskuun pimeinä iltoina ja mietin, että mitäköhän elämässäni seuraavaksi tapahtuu. Yhtä aikaa laitoin työhakemuksia Helsinkiin ja katselin asuntoja Lauttasaaresta. Viestittelin Helsingissä asuvien ystävieni kanssa ja hieman pelon sekaisin tuntein suunnittelin muuttoa sekä järjestelin aikatauluja tulevia työhaastatteluja varten.
Nyt, mitä kauemmin olen asunut uudessa asunnossani, sitä iloisempi olen päätöksestäni jäädä Kuopioon. Jotenkin tämä kaupunki on alkanut tarjoamaan minulle sellaisia mahdollisuuksia, joita en ole aikaisemmin edes ymmärtänyt olevan olemassa. Hassua, mutta samalla niin jännittävää.
