Eleetöntä kauneutta
Mitä yksinkertaisempi, sen kauniimpi.
Kävin maalta hakemassa havunoksia ruusujen peittämistä varten ja nappasin samalla mukaani yhden männynoksan. Minusta se ei muuta kaverikseen kaipaa, se on kaunis ja eleetön kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Meille tänne Kuopioon humpsahti talvi kerrasta. Alkuviikosta lumikola tai -lapio eivät tuntuneet lainkaan ajankohtaisilta kaivaa esille, mutta nyt näin loppuviikosta niitä taidetaan tarvita. Hassua. Myös pakkaseen tottumiseen menee näköjään aikaa, miten -5 astetta voikaan tuntua niin kylmältä, vaikka käytössäni on untuvatakki?!
Seuraavaksi taidan sytyttää takan lämmittämään torstai-iltaa. Niin ja taas sitä ollaan viikonlopun kynnyksellä, ihan hurjaa. Miten minusta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan?
Tunnelmallista iltaa, niin ja perjantaina blogiin tulossa kuvia uudesta taulusta!
