Gibraltarin apinat.
Reissumuisteloilla jatketaan! Tämä on nyt hieman noloa, mutta minun piti oikeasti lukea Wikipediasta Gibraltarin historiasta. Nyt olen hieman viisaampi.
Kävimme taannoisella Espanjan reissulla päiväseltään Gibraltarilla ja näin jälkikäteen annan pienen vinkin: jos menette autolla, menkää aikaisin aamulla. Me menimme ensimmäisen kerran kokeilemaan salmelle pääsyä aamupäivällä, ehkäpä noin puolenpäivän aikaan ja jonot olivat aivan kaameat eikä vapaita parkkipaikkoja löytynyt Espanjan puolelta. Luovutimme ja tulimme parin päivän päästä uudestaan, heti aamusta jonottamaan. Jonottaa sai silti, mutta suht kivuttomasti saimme autot Gibraltarin puolelle. Me mieheni kanssa tosin hypättiin autosta pois ja kävelimme läpi passitarkastuksen. Niin muuten, passi pitää olla mukana, koska Gibraltar ei kuulu Espanjalle vaan Britannialle (siellä on käytössä oma puntakin). Lentokenttä erottaa salmen mantereesta, joten hetken odottelimme kiitoradan reunalla ja seurasimme, kun kone laskeutui silmiemme eteen. Aika jännää minusta.
Ensin kävimme katsastamassa sataman ja sieltä jatkoimme vanhan kaupungin läpi ylös vuorelle, jossa kuuluisat apinat majailevat. Pääsylipuilla olisi voinut kierrellä maanalaisissa tunneleissa, käydä linnan näyttelyissä jne. mutta me päätimme kuitenkin keskittyä maisemiin ja niihin apinoihin. :)
Gibraltarinvuoren korkeus on tarkalleen 426 metriä ja kyllä sinne kävelemistä olikin. Onneksi päivä oli hieman pilvisempi ja lämpötila siedettävämpi verrattuna edellisen päivän lähes 30 asteen helteeseen. Vuoren huippu on luonnonsuojelualuetta, jossa nämä magotti-apinat asuvat. En ole ikinä kuvannut apinoita (sanan varsinaisessa merkityksessä, tsihtsih) ja voi että miten veikeitä kavereita nämä olivat. Apinat olivat selkeästi tottuneet poseeraamaan ja suorastaan nauttivat turistien huomiosta, melko kesyjä ne myös olivat. Apinat kävelivät huoletta kaiteisiin nojaavien turistien hartioiden päältä ja yrittivätpä ne jopa ryöstää tuliaisia sisältävän paperipussin sukulaismiehen kädestä. Oli muuten aikamoista nauruterapiaa käydä katselemassa apinoiden touhuamista. Kaikki muut asiat unohtuivat täysin, ei huolet eikä murheet painaneet, nauratti vaan. Itseasiassa hymyilyttää vieläkin.
Vuoren huipulla sijaitsee näköalatasanne ja kahvila/matkamuistomyymälä. Maisemat olivat mielettömän upeat ja näkyipä sieltä aina Marokkoon saakka. Vierailumme jäi lyhkäseksi ja vuorilta suuntasimmekin ostoskeskuksen kautta takaisin lomakyläämme.
Kivoja muistoja jäi tältäkin reissulta!
