Harmaan sävyjä.
Niin se pimeys sitten saapui. Sen muuten huomaa näistä kuvistakin, vaikka ihan keskellä kirkasta päivää nämä on otettu. Myönnän, olin vaan laiska kaivamaan jalustan esiin ja ihan käsivaralla seiniin, lipastoihin ja talon runkotolppaan nojailemalla nämä otin… niin ja hengitystä pidättämällä, ettei vaan pääse kamera heilahtamaan. Aika vaivalloista, mutta sitä se tulee olemaan nämä seuraavat kuukaudet.
Minä kyllä pidän pimeydestä, se tuo mukanaan mukavan tunnelman, mutta synkkyys onkin sitten ihan eri juttu. Luontokin näyttää ihan luovuttaneelta, kaikki kauniit sävyt ovat kaikonneet ja musta asfaltti imee viimeisetkin valon rippeet. Eniten minua harmittaa tämän pimeyden vaikutus valokuvaamiseen ja se taas vaikuttaa blogin sisältöön. Plaah.
Mutta kuvissa harmaan sävyjä sisältävä taulu. Koko on 55 cm x 120 cm ja kyseessähän on öljyvärityö. Taulu ei oikein pääse näissä kuvissa edukseen, kiittää voi sitä laiskuuttani. Lupaan olla seuraavaa taulua kuvatessani hieman nohevampi. En muuten peittänyt sänkyä, enkä pöyhinyt tyynyjä näitä kuvia varten. Tämän näköistä meillä aina on, joten ajattelin, että olkoot…
