Hetken hurma – pakolliset kuvat omenapuun kukista ja juhannustoivotukset.
Täällä ne olivat taas, odotuttivat itseään kauan ja viipyivät vain hetken. Silti ne ovat niin kauniita, lyhyestä vierailustaan huolimatta. En minä omenasadosta niinkään välitä, vaan tästä hetken hurmasta, jonka tämä näky saa aikaan. Tänä vuonna suurimman kukkaloiston tarjosi vanhin puu, jonka tiheä oksisto kaartuu katokseksi.
Ovat ne vaan niin kauniita. <3
Juhannussuunnitelmamme ovat hyvinkin selkeät – pysymme kotosalla villasukat jalassa. Ehkäpä muutama ystävä pyörähtää saunomassa ja grillaamassa, mutta muuten meillä ei ole sen suurempia suunnitelmia. En oikein ymmärrä juhannuksen ”juhlintaa”. Minulle koko tämä vuodenaika on yhtä juhlaa, rakastan tätä valoisuutta ja vehreyttä ympärilläni. Hurjan inspiroivaa aikaa, jolloin en tunne väsymystä saati stressiä. Kuten olen todennut monta kertaa – ihmisen parasta aikaa.
Toisaalta, juhannuksena ilmassa leijuu sellaista onnellisuuden pölyä, jota sisään hengittäessä et voi kuin hymyillä. Oma kihlajaispäiväkin osuu juhannukseksi, joten pakko myöntää, että kyllä siinä juhannuksessa jotain taikaa on pakko olla. Sitä hetken hurmaa.
Tänä vuonna juhannusruusu ei ehtinyt kukkaan, toisin kuin viime vuonna, jolloin se kukki upeasti. Joten ruusujen sijaan toivotan sinulle kaunista ja rauhallista juhannusta näiden omenapuun kukkasten myötä.
