Hiljaisuus – uusi taulu.
Halusin välillä maalata jotain ihan muuta.
Maalaan usein paksulla värillä, että saan tauluihin tiettyä tekstuuria. Tämän vuoksi taulujen kuivuminenkin vie oman aikansa. Normaalisti aloitan pohjan maalaamisen ohennetulla öljyvärillä, että ensimmäiset kerrokset kuivuvat nopeammin. Tämän jälkeen lisään rasvaisuutta, eli paksunnan väriä hiljalleen. Näin pintakerros säilyy joustavana ja se ei niin herkästi lähde halkeilemaan.
Tällä kertaa vaihdoin tekniikkaa ja maalasin ohennetuilla öljyväreillä, tätä tekniikkaa kutsutaan laseeraukseksi. Koska haluan välillä olla vähän rebel, en maalannut ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Hain utuista ja pehmeää ilmettä, jotain sellaista mitä en ole hetkeen tehnyt. Olikin virkistävää maalata välillä jotain ihan muuta. En tiedä mistä keksin tuon vihreän sävyn, se vaan tuntui hyvältä. Vihreä ja harmaa, sävyt sekoittuvat kauniisti luoden samettisen pinnan. En myöskään halunnut tähän tauluun lyöntimetallia vaan halusin säilyttää taulussa pehmeyden ja että taulussa olisi sellainen pinta, jota tekisi mieli koskettaa. Kokeilla, onko pinta oikeasti niin samettinen, kuin miltä se näyttää.
Minulla oli välillä hieman sellainen olo, että taulujen maalaaminen ei napannut, ei sitten yhtään. Mieleni teki tehdä jotain ihan muuta. Sitten otin esille uuden, puhtaan kankaan ja maalasin tämän taulun. Ihan ilman mitään paineita ja odotuksia. Maalasin vaan.
Siitä syntyi tämä taulu – hiljaisuudessa, omien ajatusten keskellä.
