Italian vangitseva valo.
Italia. Maa, joka teki minuun vuosi sitten suuren vaikutuksen. Niin suuren, että palasin sinne tänäkin kesänä. Taidan mennä takaisin ensi kesänäkin.
Rakastan etelän pehmeää ja lempeää valoa, joka levittäytyy kaupungin ylle. On kuin kaikki peittyisi ohueen, vaaleanpunaiseen hattarapilveen. Lomani mieleenpainuvin hetki oli auringonlaskut Sorrentossa. Sain seurata, kuinka aurinko painui horisonttiin. Sinne meren taakse. Hiljalleen, kunnes sammui kokonaan. Kesäni kaunein hetki. Sellainen hetki, johon palaan mielessäni uudestaan ja uudestaan.
Tällä reissulla otin todella vähän kuvia, en tiedä miksi. Ehkä halusin rentoutua rankan vuoden jälkeen ja en ottanut stressiä kameran linssin läpi tuijottelusta. Ikuistin hetket mieleeni. Jotain juttuja olen kuitenkin koonnut Napolista, Sorrentosta (Sant’Angnellosta), Amalfista ja Caprista. Postikortteja näistä kohteista siis tiedossa…
Anna / 270 Degrees
Voi mikä valo todellakin <3 Kaunista.
Norppa
Niin ja tuo meri <3 Se kun puuttuu omilta kotikulmilta... Täytyy aina ottaa kaikki irti näistä upeista, minulle harvinaisista hetkistä :)