Kaikki on vinksin vonksin.
Mietin pitkään, kuinka aloittaisin purkamaan viimeisen viikon tapahtumia. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet todella väsyttäviä. Ensin pakkasin, siivosin, pakkasin, siivosin, myin tavaraa, pakkasin ja lopulta muutimme. Tästä jatkumona kolme kertaa suuremman asunnon siivoaminen, joka ei ollutkaan ihan yhdessä illassa tehty. Tavaroiden purkaminen siinä sivussa puhtaisiin kaappeihin huone kerrallaan ja tähän perään vielä pieni pintaremontti. Reilussa viikossa olen siis siivonnut, purkanut, järjestellyt ja tehnyt mieheni kanssa yhden kerroksen verran remonttia. En muista, milloin olen syönyt viimeksi lämmintä ruokaa, saati nukkunut yli 6 tuntia. Noh, itseäni saan syyttää ja malttamatonta luonnettani. Välillä siivouksen lomassa kävin jopa haravoimassa omenapuiden alta mädät omenat pois, jotka houkuttelivat harakoita ja siinä sivussa leikattiin mieheni kanssa rannasta villintyneet lepät pois. Kävin myös kurkkimassa rantarakennuksen läpi, josko sieltä olisi löytynyt aarteita, löytyihän sieltä… ;)
Olen siis melko väsynyt, mutta niin O-N-N-E-L-L-I-N-E-N. Vatsan pohjassa on kiva kutina ja en malta odottaa, että pääsen sisustamaan kotiamme. Hiljalleen ja maltillahan se pitäisi tehdä, mutta kun tuo kärsivällisyys ei oikein ole toinen nimeni.
Tällä hetkellä olen siis erittäin iloinen ja onnellinen siitä, että kodissamme pystyy asumaan, eikä mitään suurempaa remonttia ole käynnissä. Minusta ei kyllä olisi siihen. Nostan myös hattua teille kaikille, jotka olette rakentaneet talon! Huh…
Tavarat edelleen hakevat paikkaansa, pitäisi tehdä erilaisia hankintoja, pari sohvaa odottaa uutta verhoilua, entinenkin pitäisi myydä, verhoja en edes uskalla ajatella, lasiveranta pitäisi siivota, ikkunat pestä, piha leikata + kaikki pikku sälä, mikä pitäisi korjata, listoja puuttuu, keittiön kaappeja järjestellä, ai niin, joko mainitsin tuon pihan…?
Puuh. Pikku hiljaa, joo joo.
