Kesän ensimmäisenä päivänä ja se kesän 2020 bucket list
Aikalailla vuosi sitten pohdin tulevan kesän bucket list:iä – niitä asioita, joita haluan toteuttaa tulevana kesänä. Vuosi sitten elin myös omanlaista poikkeustilaa, ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen, minulla ei ollut mitään suunnitelmia tulevan kesän tai kesäloman varalle, listani oli tyhjä. Ainoa asia, jonka olin suunnitellut, oli yhdet festarit, jonne en loppujen lopuksi edes mennyt.
Arvelin, että kesäni tulee täyttymään niistä ihanista asioista, joita arkeni muutenkin sisälsi tuolloin. Lisäksi tiedossa oli työntäyteinen kesä, olinhan valmistautumassa Habitareen ja muutenkin minulla oli kivasti tilaustöitä. Toivoin, että kesä 2019 olisi minulle yllätyksellinen ja lempeä – sitä se tosiaan oli. Luin tuota postausta nyt jälkeen päin ja minua vähän hymyilytti. Enpä tosiaan tiennyt, mitä ihan nurkan takana oli odottamassa, millainen kesä olisi edessä ja missä olisin vuoden kuluttua tuosta hetkestä.
Muistan elävästi sen hetken, kun vuosi sitten istuin kaikkien keskeneräisten taulujen keskellä ja vatsaani jysähti tunne, että tässäkö tämä nyt on, minun elämäni. Olin taas kerran aloittamassa alusta, rakentamassa elämääni pala palalta uudelleen. Olin yksin ja en viihtynyt väliaikaisessa kodissani. Kaipasin jotain, mutta en kuitenkaan halunnut mitään. Tuossa hetkessä tunnistin itsestäni turvattomuuden tunteen ja pelon siitä, kuinka tulen pärjäämään.
Näin vuosi myöhemmin voin todeta, että pärjäsin ja tulen tulevaisuudessakin pärjäämään. Elämä pitää suhteuttaa siihen hetkeen sopivaksi, ottaa vastaan se, mitä sillä on annettavanaan ja unelmoida tulevasta. Itselleni vapauttavinta oli hyväksyä se, että en tule koskaan saamaan vastauksia kysymykseen ”Miksi?”.
Vuodessa on tapahtunut niin mahtavia asioita, että vieläkin ihmettelen, että onko tämä tosiaan minun elämääni jota saan elää. Elämäni ei ole millään tasolla ihmeellistä tai spesiaalia ja silti koen olevani etuoikeutettu. Ei ole mitään hätää.
Kesä 2020.
Yllätys, yllätys – elän taas, monien muiden tavoin, poikkeustilaa, joka sanelee tulevan kesän bucket listin. Tiedän jo nyt, että kesäni sisältää arkisia juttuja, niitä samoja asioita, mitä tälläkin hetkellä teen viikoittain. Muuten minulla ei ole mitään sen suurempia suunnitelmia ja en edes ajatellut pitää kesälomaa, siirrän sen odottamaan parempia aikoja. Tämä kesä tulee olemaan edeltäjänsä kaltaisesti työntäyteinen, ja tästä olen enemmän, kuin kiitollinen. Remonttiakin voisin edistää ja toivottavasti saan jatkettua sitä myös asuntoni ulkopuolelle.
Tuleva kesä tuntuu hyvältä. Ei ravisuttavan yllättävältä, vaan enemmänkin olo on odottavainen ja mieli kepeä. Mitä kaikkea kivaa sitä onkaan vielä edessä?! :) Sitä paitsi, pelkästään toukokuu oli jo itsessään ihan ihana, joten minun puolestani kesä saa jatkua samalla tavalla.
Mahtavintahan tässä on se, että kesä on tosiaan vasta alussa!
