Kun J. Karjalainen soi päässä taukoamatta.
Tiedätte varmaankin mitä biisiä tarkoitan… :) Aloin tässä miettimään, että onko siitä nyt kymmenen vuotta, kun ”Villejä lupiineja” soi taukoamatta radiossa. Ei. Siitä on yli kaksikymmentä vuotta. KAK-SI-KYM-MEN-TÄ vuotta. Silloin Fazerin musiikki toimitti cd-levyjä kotiin sellaisessa styroksipaketissa. Muistatteko? Tuo J. Karjalaisen cd:n kannessa oli kaksi violettia lupiinia, jotka muodostivat sydämen. Kaikkea sitä jääkin mieleen…
Keräsin taas meidän pihalta tuollaisen rikkaruohopuskan. On lupiineja, akileijoja ja muutama heinäkin eksyi joukkoon. Olen aina pitänyt tuota akileijaa rikkakasvina, mutta ei se taida ollakaan…? Johtuu ehkä siitä, että olen aina nähnyt näitä violetteja ja valkoisia versoita, joita tuntuu olevan jokaisen pellon laidalla. Ihan hämmästyin, miten upean värisiä yksilöitä tästäkin on olemassa.
Hei, kesä saapui vihdoin ja otin viikonloppuna kaiken irti auringosta! Oli ihan outoa olla ulkona t-paidassa ja shortseissa. Auringosta tulikin mieleeni, että ajattelin näin kuumimpien kesälomien aikaan viihdyttää teitä muutamalla matkakertomuksella. Olin vuosi sitten kiertelemässä Portugalia, joten tiedossa olisi kuvia (siis paljon kuvia!) Portosta, Lissabonista, Sintrasta sekä Cascaista. Saatanpa aloittaa kertomukseni jo tänään, joten jos pienet matkavinkit tuolle suunnalle kiinnostaa, niin tämän viikon ajan sellaisia olisi tiedossa!
Nyt aurinkoista maanantaina!
