Kun Noora tuoleja osti.
Minulla on tunnustettavaa – olen hullu tuolinainen. Meillä on tuoleja talon jokaisessa huoneessa, jokaisessa nurkassa, vintillä ja nyt jopa saunarakennuksen vintillä. Silmäilin tässä taannoin huutokaupan tarjontaa ja totesin puolisolleni, että onpa hienot tuolit, mutta ei osteta, koska ei tarvita. Kuinka sitten kävikään? No. Parin tunnin kuluttua tajusin olevani muutaman kipposen ja kupposen, parin Arabian kannun sekä neljä tuolia rikkaampi ja naurettavan pienen summan köyhempi. Puolisoni kuiskasi ostopäätökseni jälkeen, että miten ajattelit viedä nuo tuolit kotiin? No helposti – autolla! Kyllä ne kyytiin saadaan mahtumaan, totesin ja väläytin hurmaavimman hymyni, vaikka en todellakaan ollut varma, että saadaanko tuoleja mahtumaan kyytiimme. Ongelmitta tuolit saatiin kuitenkin autoon ja kotimatkalla puolisoni äiti totesi puhelimessa, että joko ajattelitte alkaa rakentamaan taloon lisäsiipeä… Hän on tottunut näihin ”löytöihini”. Mutta ongelmat olivat vasta edessä, kun kotona yritin saada nämä ihanat 50-luvun pinnatuolit mahtumaan taloomme. Ravasin ylä-, ala- sekä kellarikerroksen väliä, käväsin välillä verannalla ja aina minulla oli yksi ylimääräinen tuoli käsissäni. Eh.
Mutta, onhan nuo nyt kauniit! Puuta kaiken lisäksi ja moitteettomassa kunnossa. Nyt olen ripotellut niitä ympäri taloa ja hyvin tuntuivat häviävän tähän neliömäärään. Arabian kannujen kohdalla mieheni kysyi, mitä sinä meinaat tehdä noilla? No en mitään, vastasin, ihastelen. Sitä olenkin tässä useana päivänä tehnyt, ohi kävellessäni hipaissut kevyesti niiden pintaa ja ihastellut. Nekin ovat minusta ihan hurjan suloiset ja myös virheettömät, leimatkin on pohjassa!
Kerroin isoäidilleni tästä tuolien hankkimisreissusta ja hän totesi tyynesti: ”Noh, tuoleja tarvitsee aina.” No niinpä! Hän on selkeästi ymmärtänyt, mistä huutokaupoissa on kyse – kestävistä hankinnoista, edulliseen hintaan. Viimeksi vappuna talomme pursusi ystävistämme ja lisätuoleille oli todellakin tarvetta. Perustelin itselleni tätä hankintaa sillä, että ajattelen ystäviäni ja heidän istumamukavuutta. Vielä kun pääsen täyttämään meidän saunarakennuksen näillä kestävillä hankinnoillani…
