Kun Yrjö Kalevi varasti sydämeni.
On tuo Nummen Yki aika vekkuli kaveri. Hän on jo kolmannen kerran vienyt minut mennessään. Kolmas kerta toden sanoo, eikö? Noh, tämä kolmas kerta oli sen verran kohtalokas, että lankesin kahdesti. Kyllä ja vielä myönnän tämän täysin kirkkain silmin. Tähän lankeamiseen minut ajoi läheisen huonekalukaupan tyhjennysmyynti ja ihan viaton kurkkaus, että josko sieltä jotain löytyisi. Löytyi, lähdin pois vain siksi, että voisin palata takaisin… kuin rikollinen konsanaan. Teon vakava harkitseminen ei taida olla lieventävä asianhaara? Yki kun oli pari päivää ajatuksissani ja sitten minä tein sen… tai me teimme. Minulla oli rikoskumppani mukana kantamassa Kupolit autoon.
Itseäni lohduttaa se, että onhan nämä nyt oikeasti ajattomat klassikot (valaisin suunniteltu vuonna 1960) ja lisäksi ihan älyttömän kauniit. Älyttömät ostokset yleensä kun ovat aina kauniita… En voi kuin ihastella ja huokailla.
