DEV - Noora Svärd Art - DEV

Lepakon uudet vaatteet ja Kolin muisto seinällä.

Jumittavat hartiani muistuttavat minua, miksi en enää ompele työkseni. Olen nimittäin viime aikoina viihtynyt harvinaisen paljon ompelukoneen äärellä ja saanut aikaiseksi jotain ihan kivojakin juttuja. Tämä vanha lepakkotuolin runko sai nyt kolmannen asun yllensä ja saa nyt hetken viihtyä tässä nahkapukineessa.

Tuo nahka on kyllä kivan ohutta työstää ja ompelukoneeni suostui oikein mainiosti yhteistyöhön. Olen suunnitellut ylijäämäpaloista sellaista marokkolaisrahia valkoisilla tikkauksilla. Tuo nykyinen rahi kun on jotenkin hirvittävän pieni, siksi heitin tuon taljan sen päälle ”hämäämään”.

Pieni vinkki sinulle, mikäli mietit voiko nahkaa ommella kotikoneella. Suosittelen nahan ompeluun teflonpaininjalan käyttöä. Jos sellaista ei löydy omaan ompelukoneeseen, niin ompelutarvikeliikkeissä myydään teflontarraa, josta voi leikata sopivan palasen paininjalan alle. Helpottaa huomattavasti tuollaisten nihkeiden materiaalien työstämistä. Tietysti ihan ohkaisimmalla neulalla ei kannata hommaan ryhtyä. Itselläni taisi olla neulan vahvuus 100 ja lankana käytin hieman paksumpaa tikkauslankaa.

Teetätin myös yhdestä Kolilta nappaamastani kuvasta tuollaisen mustavalkoisen julisteen. Olimme pari vuotta sitten, juurikin näihin aikoihin Kolilla ja satuimme yksi aamu sopivasti paikalle, kun keskeltä metsää nousi tuollainen, suorastaan maaginen usva. Aikaisemmin tuossa seinällä oli minun piirtämäni hiilityö, mutta se tuntui jotenkin hirvittävän kookkaalta ja jotenkin äh, surulliselta? Alunperin olin maalaamassa taulua tuon hiilivärityön tilalle, mutta mutta… Tuolla se pohja nojailee keskeneräisenä työhuoneen seinää vasten ja odottelee meidän kahden keskistä aikaa. Ensin työ, sitten huvi, joten tuo osa kansallismaisemaamme saa nyt roikkua tuossa toistaiseksi.