Mahtavan kauniit syysillat ja hieman henkisestä hyvinvoinnista

No onhan nämä syksyiset illat aivan mahtavia vai mitä? Tosin tämä viikko ei ole ollut kokonaisuudessaan ihan niin mahtava.

Maanantai tuntui supertahmealta ja alkuillan juoksulenkin jälkeen se alkoi, vilunväreet. En tiedä vilustuinko jo viikonloppuna, mutta kurkku oli kipeä ja päätä särki ja sille asteelle olotilani sitten asettuikin muutamaksi päiväksi. En ollut kipeä, mutta en ollut tervekään. Mietin, että kolkutteliko alipalautuminen taas kerran ovella vai oliko syynä kenties viime aikoina henkisesti rankat asiat yhdistettynä stressiin sekä fyysiseen aktiivisuuteen vähän liikaa elimistölleni.

Minulle on todella vaikeaa vain ”olla” ja sen vuoksi kroppani tekeekin välillä täysstopin ja ilmoittaa, että nyt on aika hidastaa tahtia. No nyt minä sitten hetkeksi hidastin ja niin jäivät juoksulenkit juoksematta ja kaikki muu, mitä olin suunnitellut viikolla tekeväni, tekemättä. Sitä vaan pitäisi tajuta riittävän ajoissa hidastaa tahtia. Kohdallani ei toimi ns. flunssan torjuntavinkit, koska elän terveellistä elämää vuoden ympäri. Liikun, kiinnitän huomiota siihen, mitä syön ja käytössäni ovat kaikki tarvittavat vitamiinit. Koen siis voivani fyysisesti hyvin.

Mutta, entä se henkinen hyvinvointi? Olen liian monta kertaa huomannut, että kun henkinen hyvinvointi kokee kolauksen ja stressi on miltei kroonista, ei elimistökään jaksa enää jossain vaiheessa, vaan antaa periksi. Kehoa kun voi rasittaa muutenkin, kuin fyysisesti ja sen voi tehdä täysin huomaamatta. Huomaan kyllä oireilevani ja ensimmäisenä unen laatu kärsii, mutta en ota sitä riittävän vakavasti enkä kiinnitä muihinkaan oireisiin varsinaisesti huomiota, koska tuntuu, että ne kaikki ovat suorastaan osa minua. Juuri tämän vuoksi pitäisi osata välillä vain olla ja kiinnittää huomiota enemmän siihen, että oikeasti rentoutuu ja varsinkin nukkuu hyvin.

Riittävä lepo on itselläni vielä opettelussa, mutta jotain tästä tämän viikon ”kipeänä” olosta kertoo se, että nukuin kevyesti yhdeksän tunnin yöunet kertaakaan heräämättä. Tätä ei ole tapahtunut kuukausiin tai jopa vuosiin. Jotain kehoni yrittää siis selkeästi viestiä minulle. Seuraavaksi kiinnitänkin enemmän huomiota lepoon, ravintoon sekä liikuntaan ja juuri tässä järjestyksessä.

Tuntuu, että nykyään jokaisen mahdollisen kanavan kautta asetetaan paineita siitä, että oletko riittävän hyvä, kaunis ja menestyvä, itsekriittisyyttä oikein syötetään, että sen koko kasvaisi. Tiedän, että en ole ainoa, joka elää näiden ajatusten kanssa, enkä ole ainoa, joka kohtaa elämässään haasteita. Omat elämäni tielleen asettamat haasteet ovat varmasti minimalistisia jonkun toisen mielestä. Silti mielestäni kenenkään ongelmien kokoa ei voi mitata tai niitä ei voi verrata keskenään.

Tarkoituksenani ei ollut olla mitenkään syvällinen, ehkä olen vaan liian kauan ollut hiljaa ja minulla on ollut liikaa aikaa ajatella asioita. :)

Onneksi viikonloppu on ovella. Tekemistä olisi taas vaikka kuinka paljon, mutta taidan tänä viikonloppuna, hieman ehkä pakon sanelemanakin, keskittyä omaan hyvinvointiini ja vain olla. Ole sinäkin.

Ihanaa viikonloppua! <3

Ps. Tässä vielä ihana kappale, jonka sanat lähetin sisarelleni sekä hänen tyttärelleen. Mahtavat sanat!