DEV - Noora Svärd Art - DEV

Mistä kaikki sai alkunsa?

Ajattelin hieman kertoa itsestäni ja mistä kipinä kaikenlaiseen taiteiluun on syttynyt.

Lähdetään siitä, että olen aina piirtänyt ja maalannut, siis aivan lapsesta saakka. Opin lukemaan 4-vuotiaana ja silloin aloitin itse kirjoittamaan ja kuvittamaan satukirjoja, hassu lapsi. Piirsin ja maalasin aina, kun mahdollista. Odotin keväisin markkinoita, koska sieltä sai ostaa piirustuspaperia muovisäkeissä. :) Peruskoulun jälkeen hakeuduin taidepainotteiseen kouluun, opiskelin mainontaa ja ahmin kaikki mahdolliset piirtämiseen, maalaamiseen ja valokuvaukseen liittyvät kurssit. Opiskelin siinä sivussa käyttämään kuvankäsittely- ja taitto-ohjelmia ja taisinpa käydä muutaman keramiikkakurssinkin. Suvussani on paljon kädentaitajia ja muutenkin todella lahjakkaita oman alansa taitajia. Löytyy niin kulta- kuin kelloseppääkin ja myös musikaalisesti todella lahjakkaita henkilöitä. Olisiko tämä taiteilu minulla sitten verissä, en tiedä.

Olen maalannut omaksi iloksi vuosia ja jossain vaiheessa ystäväni alkoivat kysymään maalaisinko heillekin. Minua hieman hymyilytti, että ei kai kukaan nyt ymmärrä minun maalauksiani ja halua niitä omalle seinälleen. Tässä vaiheessa myös blogimaailma astui kuvioihin ja tein jotain sellaista, joka teki viime vuodesta todella mielenkiintoisen. Luin eräästä blogista, kuinka etelä-suomalainen bloggari oli tilannut itselleen tauluja joltain taiteilijalta. Hänelle tuli kysymyksiä tauluista, mutta kyseinen taiteilija ei pystynyt ottamaan tilaustöitä vastaan sillä hetkellä. Minä rohkastuin ja poistuin mukavuusalueeltani. Ajattelin, että nyt jos koskaan on minun aikani aukaista suuni tai paremminkin kuljettaa sormiani näppäimistöllä. Ehdotin eräälle tekstiin kommentoineelle, että voisin maalata hänelle taulun. En olisi ikinä arvannut mitä tämä lähettämäni viesti toisi mukanaan. Tämä kommentoija oli Tyylialkemisti -blogin kirjoittaja ja siitä on nyt reilu vuosi aikaa, kun vein maalaamani taulun Katrille. Hän kertoi taulustani blogissaan ja tästä pääset lukemaan siitä lisää.

Viimeisen vuoden aikana tauluni on päässyt mm. Cosmopolitan-lehteen, yksi  taulu pääsi Emilian seinälle ja nyt viimeisimmäksi maalasin taulun Alexan tulevaan uuteen kotiin. (Viime vuoden alussa järjestin myös elämäni ensimmäisen taidenäyttelyn, mutta se vaatii kyllä ihan oman postauksensa.)

Mitä tästä opimme?

Pitää olla rohkea, luottaa itseensä ja välillä on vain pakko poistua mukavuusalueeltaan. Yksi asia mitä haluan myös painottaa on nöyryys ja tämä koskee mielestäni kaikkia elämän osa-alueita. Nöyrä ihminen pääsee pitkälle, varmasti! Itselleni ehkä suurin kynnys on ollut itseluottamuksen puute ja siinä sivussa en ole uskonut omiin kykyihin. Nämä ovat kai minuun sisäänrakennettu, integroitu ja siksi olenkin tehnyt itseni kanssa todella paljon töitä kuluneen vuoden aikana. Yksi asia, mikä minua on motivoinut on palaute, jota olen saanut. Yksi pieni tykkäys vaikka Instagramissa merkitsee minulle ihan hurjan paljon ja jos voisin, tykkäisin takaisin jokaista. Jos voisin, peukuttaisin jokaista peukkua Facebookissa. Myös taulut, joita olen vienyt asiakkailleni ja heidän antama suora palaute saa hymyn huulilleni ja olenpa joskus tainnut pienen kyyneleenkin tirauttaa jälkeenpäin, kun on ollut niin hyvä mieli kaikesta. Ne ovat minulle todella suuria hetkiä ja en voi kylliksi kiittää Teitä kaikkia, jotka olette minulta taulun tilanneet. Se motivoi minua jatkamaan ja samalla kehittämään itseäni. Inspiraatio on tällä hetkellä valtava ja jos vain voisin, en tekisi muuta, kuin maalaisin. Nyt kun on vielä tämä talokin, jonka seiniä pitäisi täyttää. :)

Innolla odotan tulevaa vuotta ja mitä kaikkea se tuo mukanaan. Viime vuosi oli minulle todella mielenkiintoinen ja antoi paljon. Sen kaiken jälkeen tuntuu, että vaikka kukaan ei koskaan enää haluaisikaan nähdä taulujani (tai minua), niin mennyt vuosi antoi minulle enemmän, kuin koskaan olisin voinut toivoa! Se kaikki riittää minulle jo nyt. Toivottavasti siirappiset ja imelät ajatukseni eivät aihettaneet sinulle vilun väristyksiä. Tällä hetkellä vaan tuntuu niin hyvältä tehdä sitä, mitä rakastan eniten. Teen sitä tosin harrastuksena ja ilman sen suurempaa stressiä… :)

Täällä Kuopiossa on muuten tuiskuttanut tämän päivän aika mukavasti. Saa nähdä, miten huomenna meidän rannan raivaustyöt onnistuvat, jos tuo tuisku ei hellitä. Oikein ihanaa viikonloppua!

Lupa kuvien lainaamiseen kysytty Katrilta ja Emilialta.