Vintage -löytöjä ja mummola muistoja.
Eikö ole ihania! Nämä vanhat paperitapetit löytyivät saunarakennuksemme välipohjasta. En tiedä yhtään miltä vuodelta nämä ovat ja onko näitä tapetteja joskus ollut talomme seinissä. Kieltämättä jollain on ollut todella hyvä maku, varsinkin tuo ensimmäinen vasemmalla oleva tapetti on mielestäni todella kaunis. Kiikutin nämä parempaan talteen ja mietin, että voisiko näitä hyödyntää jotenkin. Ainakin jokin näistä pääsee kehyksiin tulevan takkahuoneemme seinälle.
En minä meinaa tästä talosta mitään mummolaa tehdä, vaikka mukaani tarttuikin seuraavat söpöydet…
Minulle tulee pelargonioista mieleen edesmennyt mummoni, joka oli oikea superviherpeukalo. Hänen kerrostalokaksionsa oli täynnä mitä ihanampia viherkasveja. Kesäisin mummoni parveke oli yhtä kukkien ja värien loistoa. Oli orvokkeja, petunioita, lobelioita ja tietysti pelargoneja. Olen varma, että hän sai kasvit voimaan hyvin sen takia, koska hän jutteli niille.
En siis voinut vastustaa kiusausta, kun näin nämä sympaattiset pelargoniat tai tutummin pelakuut. Ne löysivät paikkansa verannaltamme ja sään salliessa siirrän ne terassillemme. Viherpeukalotaipumus ei periytynyt minulle, mutta kukille osaan kyllä jutella. Ehkä vähän höpsähtänyttä, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole.
Onneksi minun ei tarvitse viettää vappua itsekseni kukille jutellen, vaan talo täyttyy tänään kuplista, naurusta ja puheen sorinasta. Ihania ihmisiä siis tulossa kylään ja minä en malttaisi odottaa! Niin ja tuosta säästä… Täytyyhän tästä jotain positiivista löytää, eli lumesta viis! Onneksi tänään on luvattu yhtä lämmintä, kuin juhannuksena oli!
