Ollaanko tämä kesä näin? – Hieman syysmietteitä
Arki pyörähti käyntiin ja näin normaaleihin rutiineihin palattuani, ajattelin samalla päättää blogin hiljaiselon. Vaikka lomani soljui ohitseni ilman sen suurempia suunnitelmia, oli se juuri niin yllätyksellinen ja lempeä, kuin toivoinkin. Olen vihdoin oppinut sen, että kun ei suunnittele elämää liikaa, jää tilaa yllättäville muuttujille. Kesä halusi viedä minua ja minä uskaltauduin heittäytyä hetken mielijohteesta sen mukaan, eihän minulla ollut mitään menetettävää. ”Ollaanko tämä kesä näin?” se kysyi ja minä nyökkäsin. Kontrollointiin taipuvaista luonnettani koeteltiin, kun kesä järjesti puolestani yllätyksellisiä hetkiä sekä uusia kokemuksia ja hyvä niin.
Alun perin tarkoituksenani oli kertoa teille kesälomastani tarkemmin, mutta mutta… Haluan kuitenkin hymyillen vaalia kaikkia niitä suloisia kesähetkiä ja pitää ne itselläni. Sen vuoksi kesäloman sijaan, päätinkin kertoa tästä meneillään olevasta syyskesästä sekä lähestyvästä syksystä.
Habitare. Habitare on työllistänyt minua koko kesän, myös tilaustöitä on ollut mukavasti. Onneksi minulla on niin mahtavat tukijoukot ympärilläni. Luovuttaminen on häivähtänyt muutaman kerran mielessäni, mutta onneksi se tunne on yhtä nopeasti kadonnut. Olen nähnyt jo ensimmäiset osastosuunnitelmat ja pian selviää, saadaanko vielä lisää uusia yhteistyökumppaneita. Tehtävälista on pitkä ja sen vuoksi olen joutunut hieman nöyrtymään ja toteamaan, että en mitenkään selviä kaikesta yksin. Olen myös ymmärtänyt sen, että minun ei tarvitse selviytyä yksin ja siksi olen pyytänyt apua.
Verkkokauppa. Olen haaveillut omasta, pienestä taulukaupasta jo jonkin aikaa. Mutta. Verkkokaupan pystyttäminen on todella aikaa vievää puuhaa, joten siihen olen päättänyt hankkia apua ammattilaisilta. Uskon, että tämä investointi palvelee minua tulevaisuudessa niin hyvin, että se tulee vielä maksamaan itsensä takaisin.
Unelmat. Olen miettinyt päämäärääni ja sitä, kuinka saavutan sen. Tavallaan olen hivuttautunut sitä kohti alitajuntaisesti jo kauan. Viime aikoina on vaan ollut muutama töyssy matkassa, jotka ovat hetkellisesti suistaneet minut polun viereen pientareelle ihmettelemään. Nyt minusta kuitenkin tuntuu siltä, että aika on kypsä tuon matkan jatkamiseen ja seuraavan askeleen ottamiseen.
Tässä ja nyt. Olen alkanut hahmottamaan asioita hieman eri näkökulmasta, kuin aikaisemmin. Olen miettinyt, mikä on tärkeintä, millä on oikeasti väliä ja mitkä asiat tekevät aidosti onnelliseksi. En ota enää niin herkästi vaikutteita ympäristöstä ja tämän myötä tietyt asiat ovat kirkastuneet. Ehkä tämä kuuluu osana siihen itsensä löytämiseen sekä kasvamiseen, johon liittyy myös oman arvomaailman uudelleen rakentaminen, itsenäisesti. Olen opetellut elämään hetkessä, vaikka se onkin ollut kohdallani välillä todella vaikeaa. Olen viettänyt unettomia öitä miettien, kuinka saan kaiken valmiiksi ajoissa. Myös kroppa on väläytellyt minulle ennestään tuttuja hälytysmerkkejä. Jotain olen sentään oppinut aikaisemmista kerroista ja ymmärsin hidastaa tahtia välittömästi.
You are rich when you are content and happy with what you have.
Syksy tulee siis olemaan melkoisen mielenkiintoinen ja työntäyteinen. Koska elämäni on tällä hetkellä tasaista puurtamista, tulee se näkymään myös täällä blogin puolella. Tähän samaan hengenvetoon totean, että olen myös pohtinut tätä blogia ja sitä, millaista sisältöä haluan täällä olevan tulevaisuudessa. Olen tähän saakka jakanut pienen pintaraapaisun elämäni henkilökohtaisemmalta puolelta. Nyt on kuitenkin aika jättää se vaihe taakse ja keskittyä tästä eteenpäin intohimooni, eli taiteeseen ja tarinoihin sen ympärillä. Tämä ratkaisu tuntuu minusta nyt, tässä hetkessä, hyvältä.
Ps. Nämä kuvat ovat puhelimestani löytyneitä lomahetkiä.
