Pehmeitä sävyjä verannalla ja hienoista jouluahdistusta
Järjestelin verannan huonekaluja uusille paikoille. Näin talvella siellä ei luonnollisesti tule vietettyä aikaa ja tällä hetkellä se toimii lähinnä polttopuiden ja pölyisten remonttivaatteiden säilytyspaikkana, niin ja astetta suurempana kylmiönä. Kovasti haluaisin remontoida tilasta lämpimän, mutta sellainen ei taida olla mahdollista. Tai on, mutta en millään haluaisi peittää tai irrottaa vanhaa lankkulattiaa, nyt kun olen sen kerran kaivanut esiin. Verannan alla on tyhjää tilaa/puuliiteri, joten eristämätön lattia on talvella jäätävän kylmä. Seinien ja ikkunoiden eristäminen siis onnistuu, mutta tuo lattia onkin sitten vähän hankalampi projekti…
Tämä tila on talvisin minun ihmemaani. Valot palavat vuorokauden ympäri ja nuo pitsi-ikkunat, ne ovat suosikkini. Tähän tilaan tosiaan mietin pientä kuusta jouluksi, mutta saa nähdä, ehdinkö sellaisen hankkimaan. Niin kuin mainitsin, verannalla majailee käynnissä olevan remontin vuoksi pölyisiä remonttivaatteita, hanskoja ja työkaluja. Toivottavasti pääsen niistä jouluun mennessä eroon… Nyt odotan malttamattomana hyasinttien aukeamista. Sisätiloissa niiden tuoksu on minulle hieman liian voimakas, mutta tässä verannalla tuoksu toivottaa mukavasti tervetulleeksi.
Olen tuntenut viime aikoina jotain selittämätöntä haikeutta, jotenkin tämä vuodenaika tuo sen tullessaan. Elämäni, ja monet asiat sen rinnalla, ovat muuttuneet melko rajusti parin viime vuoden sisällä. Alkushokin jälkeen, muutokset ovat osoittautuneet positiivisiksi ja universumi on tarjoillut sen jälkeen pelkkää hyvää. Asiat ovat hyvin, mutta silti minulla on jotenkin irrallinen olo. Ihan kuin jotain puuttuisi, että voisin nauttia näistä talven kauneimmista sekä tunnelmallisimmista hetkistä.
Luulen, että nämä tuntemukset johtuvat siitä, että tämä joulu on oikeasti ensimmäinen ”kunnollinen” joulu tässä kodissa ja luon itselleni jotain naurettavia paineita siitä, kuinka asioiden kuuluisi olla ja mitä kaikkea minun kuuluisi tehdä. Vähän kaihoisasti katselen muiden joulutunnelmointia, sitä joulun odotusta, suunnittelua, kodin koristelua, itse leivottuja pipareita sekä kuivattuja appelsiiniviipaleita ja minä kun en meinaa saada mitään näistä aikaiseksi (tosin remontti vie tällä hetkellä kaiken aikani). Pitäisi pystyä niin moneen asiaan… Oli miten oli, omien ”jouluperinteiden” luominen tuntuu näin aikuisiässä jotenkin hassulta. Tuntuu, että jos nyt jätän tekemättä jotain, jään ikään kuin jostain paitsi.
Onneksi minulla on pieni loma tiedossa ja toivottavasti saan remontin sekä työt siihen pisteeseen, että niitä ei tarvitse joulunaikaan miettiä, vaan saan oikeasti lomailla ja ottaa rennosti… ja myös leipoa niitä pipareita, ihan vaan sen tuoksun vuoksi.
