Pökerryttävän ihana elämä
En ole hetkeen tänne kirjoitellut – en ole ehtinyt. Kulunut kesä on ollut täynnä muutoksia ja tätä tunnemyrskyä, jota olen käynyt läpi, on todella vaikea pukea sanoiksi. Olen vuosia yrittänyt yhdistää kokopäivätyön, sivutoimisen taidealan yrityksen pyörittämisen, opiskelun ja vapaa-ajan. Haluan pitää itsestäni huolta niin fyysisesti kuin henkisestikin ja kaiken tämän työmäärän keskellä, aloin olemaan todella uupunut. Kun olin riittävän kauan kompuroinut tämän kaiken keskellä huomasin, että tämä yhtälö alkoi viemään ihan liikaa voimia. Olin taas kerran uupumuksen kynnyksellä ja sen kerran läpikäyneenä, en enää halunnut palata takaisin sille tielle.
Oli aika alkaa miettimään, mitä tältä elämältä ihan oikeasti haluan ja millaista elämää haluan elää.
Olen vuosien ajan haaveillut siitä, että voisin tehdä enemmän sitä, mitä rakastan. Että voisin tehdä työtä, jolla on jokin merkitys, jossa viihdyn ja jossa minua arvostetaan. Olen myös haaveillut siitä, että minulla jäisi enemmän aikaa taiteelle ja tänä keväänä minulle tuli voimakas tunne siitä, että nyt on oikea aika alkaa toteuttamaan unelmia.
Tänään päättyi lähes 9 vuoden vakituinen työsuhde ja huomenna aloitan oman yritykseni toimitusjohtajana. Yrittäjyys ei sinällään ole minulle uusi asia, mutta täysipäiväiseksi yrittäjäksi ryhtyminen tällaisena aikana, on minulle todella suuri askel ja ehkä jopa tyhmänrohkea riski. Olen järjestellyt asioita jo muutaman viikon ajan, joten en minä tähän ihan kylmiltään ole hyppäämässä. Pääsen suoraan tekemään sellaista työtä, jossa tiedoistani ja taidoistani on apua uusille asiakkailleni. Kunhan saan kaiken pyörähtämään käyntiin, jää minulla myös enemmän aikaa taiteelle – ainakin olen toiveikas tämän suhteen.
Hiljalleen yksi suurimmista unelmistani on käymässä toteen.
Silti minua pelottaa ja ahdistaa. Olen nähnyt painajaisia, herännyt keskellä yötä terävään sisäänhengitykseen säpsähtäen. Olen paininut itseni kanssa, että osaanko, pystynkö ja onko minusta tähän. Kaikki muut tuntuvat niin ammattilaisilta, että mitä minä edes tässä yritän, olen ihan naurettava. Ei sitä turhaan sanota, että suurin vastustaja löytyy peiliin katsomalla, allekirjoitan tämän. Olen oikeasti tehnyt suurimman työn itseni kanssa ja hiljalleen pelko sekä ahdistus ovat muuttumassa pökerryttäväksi onnellisuudeksi.
Elämä tuntuu nyt hyvältä ja yritän edelleen luottaa siihen, että elämä kyllä kantaa. Olen muokkaamassa elämästäni sekä arjestani minun näköistä kokonaisuutta, sellaista, jossa ei ole tiukkoja aikatauluja ja jossa pystyn auttamaan muita. Voihan se olla, että epäonnistun ja kohta olen taas etsimässä kokopäivätyötä, mutta entä jos onnistun? En voi tietää, jos en kokeile. Haluan poistua epämukavuusalueelle ja kokeilla, mitä sitten tapahtuu. Sellainen minä nykyään olen.
Uuden yritykseni verkkosivut ovat vielä hieman kesken ja kerron teille, kun kaikki on valmista.
Haluan omistaa tämän sivuston edelleen taiteelle sekä nikkaroinnille ja täällä ei tule tapahtumaan muutoksia sen suhteen. Tai no, toivottavasti uusi arkeni tulee näkymään positiivisesti tällä puolella ja minulla on enemmän aikaa jakaa vinkkejä sekä ideoita. Taidepuolelle on tulossa myös muutoksia, mutta sen toteuttamiseen menee vielä hetki.
Mutta onhan tämä elämä, kaikesta huolimatta, varsin pökerryttävän ihanaa.
