Puutarha valkoisessa asussaan.
En puhu tällä kertaa lumesta, vaikka aika kylmiä nämä viime päivät ovatkin olleet!
Kun aloitan uuden taulun, näen edessäni valkoisen kankaan täynnä mahdollisuuksia. Valkoinen, joka ei ole edes väri, edustaa minulle jotain uutta, puhdasta ja koskematonta. Siksi se on minun lemppari ja siksi hän, joka aikoinaan on valinnut puut ja pensaat meidän pihaan ansaitsee kiitokseni. Meidän puutarha nimittäin puskee valkoista kukkaa! Joskus taisin salaa haaveilla valkoisesta puutarhasta ja nyt minulla on sellainen, ihan vahingossa.
Kuten kerroin eilen, olen aika kehno tunnistamaan kasveja. Tuo ihana, valkokukkainen puu on keittiön ikkunan edessä ja joka aamu, kun napsautan kahvinkeittimen päälle, hymyilen tälle näkymälle. Voiko kauniimpaa enää olla? Lisäksi tämä puu ilahduttaa pitkälle syksyyn raikkaan oransseilla lehdillään. Tässä minä nyt kysyisin jonkun viisaamman apua, onkohan kyseessä jokin tuomipihlaja? Meinasin muuten kuvata tämän näkymän myös sisältä käsin, mutta ikkunamme ovat edelleen pesemättä, joten se nyt vaan sitten jäi…
Tämän kauniin puun lisäksi koiranputkien alta pelastamani lamohietakirsikka on alkanut hiljalleen kukkia, samoin rannassa olevat morsiusangervot. Niin, meidän piha on kyllä hyvin perinteinen ja vaikka ajatuksena onkin hieman modernisoida mm. meidän rantaa, niin haluan säilyttää siellä nämä vanhat angervot.
Ihan naurattaa, miten tämä minun blogini nyt suorastaan rönsyilee tällaiseksi puutarhapohdinnaksi. Siksi ajattelin huomenna kertoa hieman meneillään olevasta remontista. Vieläkin puistattaa, minkälaiseen hommaan lähdimme. Tästä siis lisää huomenna, nyt aurinkoista torstain jatkoa!
