Sisustustrendit – voiko makuasioista kiistellä? Ja yksi taulu!
Minulla on ollut välillä vähän sellainen olo, että tämä minun sisustusmakuni on aika… juntti. Naurattaa itseänikin tuo sanavalinta ja älkää käsittäkö sitä väärin. Oletan, että lukijani ovat sen verran fiksuja, että ymmärtävät tämän minun huonon huumorini. Mutta välillä mietin, että mitähän näistä minun sisustusratkaisuista ajatellaan. Jotenkin kun en oikein syty näistä nykyajan trendeistä. Tai sanotaan näin, että kun selaa vaikka Instagramia tai lukee blogeja, niin niissä kyllä aika voimakkaasti toistuu samat elementit. Kaikki on samanlaista, yhtenäistä mustavalkoista massaa. Välillä en ihan oikeasti erota blogeja toisistaan, niin samanlaisia sohvapöytiä, pöytälamppuja, mattoja sekä julisteita niissä vilahtaa. Jotenkin tuntuu, että sellainen yksilöllisyys on unohdettu tai ei uskalleta tuoda omaa sisustusmakua julki, koska… niin no, mitä siitä voisi seurata? Tähän tietysti vaikuttavat myös kaupalliset kampanjat ja kun kaikki saavat yhteistyön merkeissä saman tuotteen blogissa esiteltäväksi, on lopputulos samankaltainen. Toki joukossa on virkistäviä oman polkunsa kulkijoita. Tarkoituksenani ei ole yleistää, mutta mietin vaan, että olenko ainoa, joka on huomannut tämän ilmiön?
Mielestäni taitavan sisustajan erottaa siitä, että hän osaa yhdistellä näitä joka puolella vilahtelevia huonekaluja tai muita elementtejä niin, että se ei ole suoranainen kopio jonkun toisen sisustuksesta. Tässä päästään niihin makuasioihin. Toiset tykkäävät täysin valkoisesta sisustuksesta, toiset mustavalkoisesta, on antiikkia ja on Ikean huonekaluja. Yhdellä on julisteita seinillä, toinen satsaa taiteeseen ja kolmas on onnellinen tekstitaulustaan.
Mutta missä on yksilöllisyys ja omat, itse tehdyt sisustusratkaisut? Haittaako se, että et ratsasta viimeisimpien trendien aallonharjalla?
Minun silmä lepää tietynlaisessa harmoniassa sekä valoisuudessa. Viehätyn taitavasti eri tyylejä yhdistelevistä kodeista. Minusta on ihana katsoa koteja, joissa tyyliä on rikottu ja sisustukseen tuotu kekseliäisyyttä sekä kerroksia. Sellainen tietynlainen sisustuksellinen boheemius on mieleeni.
Tiedän, makuasioita.
Itse en todellakaan ole tästä esimerkki, minulla on vielä paljon opeteltavaa, mikäli haluaisin toteuttaa sellaisen kodin, mitä ihailen. Tähän kotiin olen ostanut huonekaluja sieltä täältä ja kotimme on tässä parin vuoden aikana muotoutunut meille sopivan viihtyisäksi. Kuten olen aikaisemminkin maininnut, en todellakaan ole mikään ”sisustaja” tai harrasta sisustamista. Kotini on turvapaikkani ja sellaiselta se myös näyttää. Yhdestä asiasta olen kuitenkin kodissani ylpeä ja se on vanhan kierrättäminen. Minusta on hienoa, että huonekalut saavat toisen mahdollisuuden ja meilläkin on useita nojatuoleja, sohvia ja lipastoja, joita olen puolisoni kanssa kunnostanut.
Nämäkin antiikkituolit löysin yhdestä vanhan tavaran liikkeestä. Päälliset olivat pahoin kuluneet ja satulavyöt repsottivat, mutta näin niissä potentiaalia. Hauskinta tässä on, että nämä tuolit eivät millään tavalla edusta omaa sisustusmakuani. Ne ovat ihan liian antiikkiset sekä koristeelliset, mutta silti, niissä oli vaan sitä jotain. Mietin, että onko se nyt niin vaarallista, että kantaa kotiinsa jotain näin ”älytöntä” ja täysin päinvastaista tyylisuuntaa edustavia huonekaluja, kuin mitä on edes ajatellut kotiinsa? Mielestäni ei.
Mummolatuolien pariksi testasin tuollaista pientä taulua, jonka tässä taannoin maalasin. Vaikka maalaan pääasiassa suuria teoksia, oli tällaisen pikkunätin taulun maalaaminen aika virkistävää. Tämäkin taulu lähtee mukaani huhtikuisille messuille, jotka pidetään Jyväskylässä. Arvon muuten kyseisille messuille vapaalippuja maaliskuun aikana, joten ole kuulolla!
Viikonloppu starttasi juuri nyt ja tiedossa on ainakin lumitöitä. Myös ensiviikon iso tentti vähän koputtelee olkapäätä ja pari koulutehtävääkin pitäisi viimeistellä. Kiireinen ja ei niin rentouttava viikonloppu siis tiedossa. Mutta hei, nauti sinä ihana ja rentouttava viikonloppu minunkin puolestani! :)
