Sormet mustana.
Eikä pelkästään öljyväreistä vaan mullasta. VIikonloppu hurahti möyrien pihalla, kirjaimellisesti. Siirtelin pienen kallion kokoisia kiviä, haravoin ja raivasin. Kukkapenkit olivat sammaleen peitossa, villintyneet perennat saivat uuden, siistimmän ilmeen ja perustin siinä sivussa hyötypuutarhankin. Se on tosin vielä hieman vaiheessa, koska en oikein tiedä kuinka asiaa veisi eteenpäin. Rinnetontti, tuore multa ja vesisade ei ole ihan parhain yhdistelmä ja luulen, että istutuslaatikkoni ovat tulevaisuudessa lainehtineet rinnettä pitkin alas rantaan, ellen keksi jotain toimivaa ratkaisua jyrkkään rinteeseen.
Piha alkaa olemaan jo loppusuoralla ja on kyllä palkitsevaa nähdä, miten pienellä vaivalla ilme muuttuikaan. Vanhat tiilenpunaiset kuorikatteet vaihtuivat hiilenmustiin koristekatteisiin, pihan reunoilta valuneet vanhat kivet pääsivät takaisin paikoilleen ja rannan ilme siistityi kunnon risusavotalla. Yksi kukkapenkki sai minulta jo kuolemantuomion, koska sen päälle on tulevaisuudessa tulossa patio. Penkki taisi kuulla tämän ja alkoi työntämään kukkaa vähän joka reunalta. Muuten puutarhassa on vielä melko hiljaista, innolla siis odotan, mitä kaikkea sieltä alkaa kevään myötä nousemaan.
Sormet olivat mustana myös, kun maalasin tätä kuvissa esiintyvää taulua. Taulun koko on 120 cm x 80 cm ja sävyinä mustavalkoista höystettynä hopealla. SImppelit sävyt, jotka ovat helppo upottaa melkein millaiseen sisustukseen tahansa.
Sellaista kuuluu siis tänne! Valoisan ajan minut löytää pihalta, hämärän laskeutuessa siirryn työhuoneeseeni. Joko sinulla on alkanut puutarhatyöt vai vieläkö odottelet lumien sulamista tai inspiraatiota? Kivaa viikon aloitusta!
