Sorrento ja Sant’Agnello – kun turistiaallot ja idyllinen italialainen pikkukylä kohtaavat.
Kesälomareissujen muistelu on aina yhtä ihanaa, mutta samalla myös kamalaa. Salakavalasti matkakuume alkaa näiden kuvien myötä taas nostamaan päätään. Minun on pakko myöntää, että lentokoneen pyörät olivat tuskin koskettaneet koti-Suomen maankamaraa, kun olimme jo päättäneet tulevan talven matkakohteemme. Tästä lisää, kun sen aika on. Keskitytään nyt ensin Italiaan, joka ei pettänyt tälläkään kertaa.
Vuosi sitten ihastuimme Italiaan, sen kulttuuriin, ihmisiin, ruokaan, luontoon… oikeastaan ihan kaikkeen mitä maa tarjoaa. Garda-järven alue oli upea matkakohde, niin henkeäsalpaavan kaunis ja rauhallinen. Tänä kesänä päätimme matkustaa etelämpään ja otimme lennot Napoliin. Napolista matkustimme junalla Sorrentoon tai tarkemmin Sant’Agnelloon, jossa viihdyimme loman ensimmäisen viikon.
Valitsimme hotellimme vähän vahingossa. Huomasimme hotellitarjontaa kartoittaessamme hurjan hyvän tarjouksen hotellista, joka sijaitsi Sant’Agnellon puolella. Hotellilta oli matkaa Sorrenton keskustaan vajaa kaksi kilometriä ja onneksi, siis onneksi valitsimme juurikin tuon hotellin. Hotelli itsessään ei ollut erikoinen, aamupala kuului hintaan, huoneet olivat siistit ja sisäpihalla oli kiva uima-allasalue, mutta tuo sijainti! Sorrento nimittäin paljastui melkoiseksi turistien kansoittamaksi kyläksi, idyllisyydestä oli vain rippeet jäljellä. Viihdyimme tuolla Sant’Agnellon alueella ja sen viereisissä pikkukylissä paljon paremmin, kuin kaoottisessa Sorrentossa.
Toki Sorrentossa oli paljon hyvääkin, kaupunki oli siisti ja vanhankaupungin katuja reunustivat herttaiset pikkuputiikit… Mutta silti kaupunki oli turhan ruuhkainen ja meluisa minun makuuni. Välillä ihmismassojen keskellä käveleminen ahdisti todella. Sant’Agnello oli taas täysin vastakohta tälle kaikelle, siellä oli kivan rauhallista ja hintatasokin oli luonnollisesti paljon edullisempi, kuin Sorrentossa. Ravintolatarjonnastakin löytyi helmiä!
Hotellimme vieressä oli kiva aukio, jolla sijaitsi ravintoloita sekä kirkko. Pääsimme todistamaan parit italialaiset häätkin siinä viinin lipityksen lomassa. Iltaisin ravintolat valaistiin ja terassit valloitti livemusiikki, aika ihanaa…
Ruoasta sen verran, että siinä kyllä huomasi selkeästi etelä- ja pohjois-Italian erot. Etelä on karumpi ja köyhempi pohjoiseen verrattuna ja meri on lähellä. Siksi ruokien raaka-aineet olivatkin kasvikset sekä kala, simpukat ja äyriäiset. Menujen listat olivat täynnä ihania kasvispainotteisia pastoja, simpukkapastoja sekä tietysti puu-uunissa valmistettuja pitsoja. Munakoiso, kesäkurpitsa, paprika ja tomaatti olivat raaka-aineita, jotka vilahtelivat miltei jokaisessa ateriassa. Myös mozzarella on etelän oma herkku ja caprese-salaattia sai joka paikasta. Etelästä puuttui bruschetat ja alkupalojen tilalla olikin mm. uppopaistettuja riisipalloja ja lihapiirakoita, etelä-Italian omia herkkuja.
Onni oli matkassamme tälläkin kertaa ja kuin ihmeen kaupalla majoituskohteemme osui nappiin. Viikosta jäi siis oikein mukavat muistot ja suosittelen ainakin piipahtamaan Sorrentossa. Sorrentosta kävimme päivän reissuja Caprilla sekä Amalfilla. Näistä siis tulossa muutama kuva… vaikka hieman laiska kuvaaja olinkin.
