Syksyn puuhasteluja ja hieman omakotitaloasujan ajankäytöstä
Jos nautin kesän valoisista (ja silloin tällöin lämpimistäkin) illoista, nautin myös näistä syyskesän puuhastelun täyteisistä illoista. Muutama ilta vierähti puusavotassa ja yksi ilta kasasimme rannallemme pihatakkaa. Myös pihan syyskuntoon saattaminen alkaa piakkoin.
Kaupunkikaksiossamme ei tällaisia iltoja vietetty ja välillä mietinkin, että kuinka sitä sai ajan oikein kulumaan? Nyt tuntuu, että kaikki illat ovat täynnä ohjelmaa ja tekemistä olisi vaikka kuinka. Toki asuinneliötkin ovat triplaantuneet ja pelkästään siivoamiseen saa kulutettua paljon enemmän aikaa, kuin aikaisemmin.
Puusavottaa. Yksi pilkkoo halkoja, toinen pinoaa – hyvä tiimi siis. Talveen valmistautuminen on siis käynnissä. Asiaan muuten täysin liittymättä, tässä kuvassa on minusta aivan hurjan kauniit sävyt… Aineista seuraavan taulun sävyiksi?
Nautin kyllä tällaisesta elämäntyylistä, vaikka välillä mieli haikaileekin kaupunki(keskusta)asumisen helppoutta, pienempiä asuinneliöitä sekä pienempää pihaa. Tämä hetkellinen häivähdys ehkä johtuu siitä, että aika on rajallista ja kodin sekä pihan huoltotöihin saa uppoamaan, varsinkin näin syksyihin, ihan ruhtinaallisesti aikaa sekä energiaa. Siksi olenkin kääntänyt asian positiiviseksi. Kun ravaat pari iltaa puupinojen ja liiterin väliä, saat askelmittariin kerrytettyä useita satoja, ellei tuhansia askeleita. Toimistotyöläiselle oikein mukavaa hyötyliikuntaa siis. Ja eikös se ole niin, että työ palkitsee tekijänsä? Liiterin täyttämisen jälkeen ihastelin rakentamiani klapirivistöjä ja mietin, että ”nyt se on tehty”. Pihatöissä on ihan sama juttu, koska oman kädenjäljen näkee hyvinkin nopeasti ja siististä pihasta on iloa joka kerta, kun vilkaisen ikkunasta ulos. Kieltämättä, välillä en saa kiinni siitä, mihin haluaisin keskittyä, vaan suhailen ympäriinsä hiuksissani tuohen palasia, sivellin kädessäni, kuokka ja puutarhakäsineet takataskussani. Onneksi tämä on vain hetkellistä, koska talven tullen pihatyöt kutistuvat lumitöiden kokoisiksi. :)
Tämä elämäntyyli vaati hetken opettelua ja vihdoin, näin muutaman vuoden jälkeen, olen alkanut löytämään sen keskitien kaiken tekemisen ja tekemättömyyden keskellä. On tämä omakotitaloasuminen muuttanut muutenkin minua ja mukavuudenhaluani varsinkin käytännönasioissa. Ennen mietin, millä korkokengillä olisi mukavin kävellä 700 metrin matka keskustaan. Nyt mietin, mikä takki hylkii parhaiten likaa ja on helppo ravistaa mullasta tai puunsäleistä puhtaaksi puutarhatöiden ja puusavotan jälkeen. Näin ne asiat muuttuvat ja hyvä niin. Liekö mukana myös iän tuomaa ”viisautta”. :)
Kaunista keskiviikkoa sinulle!
