Tammipöytä.
Vihdoin sain otettua kuvia viimeisimmästä projektistamme. (En tiedä, että kiinnostaako ketään millaisen pöydän kimpussa hääräsimme, mutta ajattelin, että nämä tekemämme projektit säilyvät täällä blogissa ja voin itse palata niihin myöhemmin.) Haimme pöydän äärimmäisen mukavalta ja noh, sanoisinko ”saman henkiseltä” pariskunnalta kuin me olemme. He olivat entisöineet 1920-luvulla rakennetun talon ja rouva esittelikin heidän kaunista taloaan meille. Nyt jälkeen päin vähän harmittaa, että minulla ei ollut kameraa mukanani. Olisin kyllä pyytänyt luvan ottaa kuvia ja julkaista ne täällä. No joka tapauksessa, Billnäs lähti kyytiin ja se olikin mitoitettu mahtumaan meidän takakonttiin, nimittäin puolikin senttiä olisi ollut liikaa. :)
Roudasimme painavan tammipöydän kotiin ja aloitimme liimausoperaation. Pöydän kansi on tehty kahdesta osasta ja ilmeisesti lämpötilanvaihtelut olivat tehneet tehtävänsä ja pöydän kansi oli haljennut koko matkalta. Olin kyllä tietoinen tästä ja siksi pöydän hinta ei ollut päätä huimaava. Saimme tuttavaltamme puristimet lainaan ja niiden avulla pöydästä tuli todella siisti. Halkeamaan laitoimme reilusti puuliimaa, jonka jälkeen puristimme kannen kasaan. Sitten vain ylimääräiset liimat pois, välissä KalPan pelin katselua ja tadaa, valmis!
Olen tykästynyt tammen sävyyn, sitä kun löytyy meiltä esimerkiksi keittiöstä. Aikaisemmin tiikki oli minulle se ”juttu” ja onhan se edelleenkin kaunis, mutta tuo tammi on jotenkin kodikkaampi ja ehkäpä jotenkin raikkaampi? Pidän myös tammen ja valkoisen yhdistelmästä. Pöydän piti alunperin mennä verannalle ja minun piti kuorruttaa se yrteillä, mutta enhän minä sitä sinne raaski laittaa. Pöytä pääsi paraatipaikalle työhuoneeseeni ja oikein mukavasti se onkin tuossa ikkunan edessä viihtynyt. :) Nyt kun olen tätä pöytää hetken katsellut, niin mielessäni häivähti ajatus olohuoneen nojatuolien puuosien hiominen ja käsitteleminen tammen sävyiseksi. Hmmh…
