Terveisiä työhuoneelta
Moikka täältä siveltimien ja värien keskeltä. Muutama ilta on aika pitkälti vierähtänyt näissä merkeissä. Jos en ole maalannut, niin olen kasannut puusepän lähettämistä kiilapuista maalauspohjia.
Tarjoiluvaunu on toiminut erinomaisesti laskutasona siveltimille ja öljyväreille.
Maalasin ensimmäisen kerran öljyväreillä opiskeluaikanani ja sille tielle jäin. Tuolloin öljyväreillä maalaaminen koukutti minut välittömästi, ihan samalla tavalla kuin valokuvauskin. Öljyvärit ovat minusta jotenkin niin ihanan perinteiset ja vaikuttaahan ne vahvasti taidehistoriassakin. Tiedän, että akryyliväreillä saisin taulut paljon nopeammin valmiiksi, mutta silloin niistä puuttuu sitä jotain. Käytän taulujeni maalaamiseen, oli se sitten tilaustyö tai omalle seinälle menevä, aivan hurjasti aikaa. En oikein pidä sellaisesta liukuhihna-ajattelusta, kun taiteesta on kyse. Sitä paitsi, en saa akryyliväreillä aikaiseksi niin hienostunutta jälkeä, kuin öljyväreillä saan… ja minä pidän hienostuneesta työn jäljestä.
Työhuoneella vietetyt tunnit ovat tuottaneet tulosta ja muutama taulu onkin valmistunut. Olen vähän testaillut uusia sävy-yhdistelmiä ja löysinkin aika ihanan sävymaailman, jonka pohjalta maalasin kaksi taulua. Taulut nojailevat tällä hetkellä työhuoneeni seiniin ja odotan, että ne kuivuisivat sen verran, että saisin ne seinälle. Tiedossa on hieman syksyisempiä sävyjä ja ehkä hieman, hmmm… herkempää tyyliä.
Ihanaa iltaa, viikonloppukin on jo ovella!
