Vanhojen tuolien entisöinti.
Muistatteko, kun noin vuosi sitten löysin tällaiset kaunokaiset eräästä vanhojen tavaroiden liikkeestä? Vaikka en olekaan mikään romantikko, enkä sen erikoisemmin pidä krumeluurista, näissä tuoleissa oli sitä jotain. Ne ovatkin tässä vuoden päivät odottaneet uutta verhoilua ja vihdoin sain nekin kannettua pajalleni.
Pahoittelen näiden kuvien hämyistä ja huonoa laatua, minun kun ei edes pitänyt ottaa koko projektista mitään kuvia. Niin ja pahoittelen myös kuvissa esiintyviä ylimääräisiä jalkoja. Jalkojen omistajalta on kysytty lupa niiden julkaisemiseen.
Ensimmäisen kangaskerroksen alta paljastui toinen, roosaan vivahtava kangas. Istuimen ja selkänojan meriheinät sekä juuttikangas olivat hyvässä kunnossa, joten niitä en lähtenyt uusimaan. Satulavyöt tosin kaipasivat kiristystä sekä jouset piti asetella uudestaan oikeille paikoilleen. Suurin työ oli taas kerran, vanhojen kankaiden purkaminen.
Juuttikankaan päälle virittelin vielä vanun sekä paksun puuvillan. Päälliseksi valikoitui sama himmeäkiiltoinen vaalea kangas, jota käytin myös sohvaan. Se oli aivan yhtä hankala työstää myös näiden tuolien kohdalla. Nuo kaarevat muodot olivat kyllä oikeasti todella vaikea saada asettumaan siististi, mutta tällä kertaa joustin perfektionismistani ja katselin muodostuneita vekkejä läpi sormien. Nyt joku ammattilainen siellä ruudun toisella puolella pyörittelee silmiään, että ei minulle kelpaisi… Minulle kelpaa. :)
Pesin tuolien vanhat kankaat ja ompelin niistä tyynyt, ikään kuin muistoksi tuolien aikaisemmasta ulkonäöstä. Kyllähän tuoleista ihan kivat tuli, mutta nyt kun olen niitä hetken katsellut, niin minusta ne ovat ehkä kuitenkin himppusen liian romanttiset omaan makuuni. Ne kaipaavat jotain särmää ja rosoisuutta ympärilleen enkä ole vielä keksinyt, mitä se olisi. Ehkäpä jotain vanhaa kulunutta puuta ja tummia sävyjä? Mietin myös tuolien runkojen maalaamista, mutta jotenkin en millään raaskisi tehdä sitä. Minusta niiden kuitenkin kuuluu olla tuollaiset kultaiset eikö vaan?
Nyt saa nämä verhoiluhommat hetkeksi riittää.
En kanna kotiimme enää yhtään uudistettavaa huonekalua.
En ainakaan toistaiseksi.
Niin.
Ellei joku todellinen klassikko osu kohdalle.
Sitten ehkä…
