Verhoiluprojekti nro 2.
Sillä aikaa, kun uuden sohvamme juuri petsatut jalat kuivuivat, lepakkotuoli sai uudet vaatteet. Entinen musta keinonahka natisi ja rutisi istuttaessa ja en oikein tykännyt sen vaaleasta, keinotekoisesta taustasta. Se ei haitannut edellisessä asunnossa, koska tuolin selkämys oli seinää vasten, nyt se oli ensimmäinen asia joka osui silmään, kun astui olohuoneeseen.
Valkoinen, valmiiksi kutistettu paksu puuvilla oli helppo ommella ja lopputulos on paljon kevyempi. Ihan kuin meillä olisi uusi tuoli! Tämä on minun lempipaikkani olohuoneessa nyt kun ”uudet” nojatuolit ovat vielä vaiheessa (niinPÄ, lisää projekteja). Päätin, että lepakko saa myös jäädä olohuoneeseen, koska se on niin kevyt siirtää takan eteen. Mukaan kun ottaa vielä kupin teetä, villasukat ja kirjan, niin siitä on minun ja lepakkotuolin yhteinen hetki tehty.
Mitä olet mieltä valkoisesta päällisestä? Onko ihan pliisu vai jesjes?
Iia S.
Jos valkoinen istuu sisustukseen paremmin, silloinhan se on toki jesjes!
Osaatko sanoa lepakkotuolin painorajoituksesta? Vaikuttaa kovin heppoiselta, mutta voinee yllättää toki. Olen sellaisen hankinnasta haaveillut, mutta en pelkkään kissan käyttöön viitsisi ;)
Noora Svärd
Kyllä tuo valkoinen tuntuu paremmalta, kuin se entinen musta. Tosin voihan niitä sitten vaihdella, jos alkaa kyllästyttämään.
Tuoli on kyllä ihan lujaa tekoa. Ensimmäisen kerran vähän jännitti istua tuossa, mutta jotenkin se paino jakautuu niin, että tuoli ei tunnu yhtään hepposelta. Tuo minun runko on alkuperäinen, jostain 60-70-luvulta. Niistä uudemmista en osaa sanoa, kannattaa käydä koeistumassa jossain! :)
Tuija / form follows function
Ai että ihailen ihmisiä, jotka saavat aikaan tuosta vaan :) Tällä hetkellä tuntuu että olin joskus sellainen, mutta ettei oma aika riitä nyt mihinkään. Haaveilen tuollaisesta lepakosta kuluneella ruskealla, vintage-nahalla.
Noora Svärd
Tuija, epäilen, että tämä on jotain uuden kodin sisustamisen alkuinnostusta. Kyllä tämä tekeminen tästä vielä hiipuu, usko pois… :)