Vihreää kultaa.
Minun puutarhurin taidot ovat tuottaneet jo hieman satoa. Hauskinta tässä on se, että olen tehnyt täysin päinvastoin, kuin neuvotaan tai oikeastaan jättänyt kaiken tekemättä… Tuo lehtikaali on ehkä menestyksekkäin tarina tähän mennessä. Luin kauhulla, kuinka vaikea lehtikaali on kasvattaa, kuinka herkkien taimien päälle pitäisi laitella harsoja ja sen semmoista. No, minä sain kevään aikana tasan kaksi taimea esikasvatettua. Istutin ne kesäkuussa kasvatuslaatikoihin ja naureskelin, että mitäköhän tästä oikein tulee. Enkä minä mitään harsoja muistanut viritellä.
SIinä ne nyt ovat. Ihan komeat lehtikaalit, joiden kilohinta on kaupassa naurettavan korkea. Nyt voin tehdä sipsejä ja pyöräytellä vihersmoothieita oman pihan sadosta.
Samoin yrtit sekä salaatit ovat menestyneet odotettua paremmin, vaikka onkin ollut vilpoisa kesä. Tästä vuodesta viisastuneena, ensi vuonna laitan paljon erilaisia salaattilajikkeita (tänä kesänä oli vain kaksi) sekä jatkan tällä hyväksi havaitulla yrttilinjalla. On ollut ihanaa ”mässäillä” normaalisti niin hinnakkailla yrteillä.
Niin ja luin jostain, että minttu on melkoinen valtaamaan alaa, joten laitoin yhden mintun taimen omaan ruukkuunsa. Totta puhuivat, katsokaa millainen puska siitäkin on kasvanut ihan huomaamatta.
Nyt toivottelen mukavaa torstain jatkoa… Piti ihan tarkistaa kalenterista, että tänään tosiaan on torstai. Huh, kohta on viikonloppu, jes! :)
