Kun vähän jumittaa…
Tänään on ollut oikea uudelleen käynnistymisen päivä. Ai miksi? No annas kun kerron. Aamu alkoi sillä, että puhelin ei halunnut herättää minua. Ei siinä, hyvin ehdin töihin, vaikka otinkin unta tunnin verran pidempään. Testasin myöhemmin puhelimen herätystoimintoa ja ei, ei toiminut. Mietin jo mielessäni, millaisia kivoja herätyskelloja onkaan olemassa. Käynnistin puhelimen uudestaan ja kappas, herätystoiminto alkoi toimimaan. Töissä taas en saanut sähköposteihin lisättyä liitettä. Kokeilin kaikki mahdolliset keinot läpi, vaihdoin selaimen, testasin toista sähköpostiohjelmaa, mutta mikään ei auttanut, kunnes keksin käynnistää tietokoneen uudestaan ja kappas, liitteet latautuivat muitta mutkitta.
Mietin sitten mielessäni, että miten tätä voisi soveltaa itseensä. Voisiko oman kovalevyn buutata välillä, ikään kuin syntyä uudestaan ja siten olla parempi ihminen? Keinoa tähän en vielä keksinyt.
Kuvat eivät liity tämän aamuiseen hässäkkään mitenkään. Löysin tuollaiset wieniläistuolit nettikirpparilta ja ai että, kun pidän niistä. Tuoleissa on muuten leimat pohjassa, mutta en saa niistä oikein selvää. Tuolit olivat saamassa uuden, kiiltävän maalipinnan, mutta nyt olen tullut toisiin ajatuksiin. Olen päättänyt, että niiden ei tarvitse syntyä uudestaan, vaan ne kelpaavat minulle juuri sellaisena, kuin ovat. En tiedä, ovatko nämä tuolit jo vähän ”so last season”, mutta haittaneeko tuo. Minusta ne ovat kauniit, kaikkine vikoineen ja naarmuineen…
