Yksityiskohtia.
Sain palautetta sisareni tyttäreltä, että ”sä et ole päivittänyt sun blogia ainakaan kolmeen kuukauteen”. Tunsin pienen piston sydämessäni. Ai onko siellä oikeasti joku, joka lukee näitä minun tarinoitani tai oikeastaan onko siellä joku, joka huomaa jos näitä päivityksiä ei tulekaan?
Kirjoitin pitkän tekstin siitä, millaista elämäni on ollut vuoden vaihteen molemmin puolin. Kuinka olen polkenut paikallani ja räpiköinyt, että saan pidettyä pääni pinnan yläpuolella. Sitten ymmärsin, miten naurettavalta kuullostan. Näin uuden vuoden kynnyksellä seisoessani olen päättänyt kääntää ajatusmaailmani positiivisempaan suuntaan. En halua, että uusi vuosi käynnistyy surkutellessa tai kuten siskoni sanoisi, märisemällä. Niinpä pyyhin koko tekstin pois ja samalla sain pinnan taas tyyneksi.
Olen nostanut pastellisävyt esiin koristamaan olohuonetta ja ostanut tulppaaneja. Nämä molemmat ovat varma kevään merkki. Olen kuunnellut kyllästymiseen asti Beatlesia ja tanssinut ympäri keittiötä punaviinilasin kanssa. ”And I love her” on suosikkini. Olen luovuttanut taistelussa jäätyviä putkia vastaan. Kun ei vaan enää jaksa, niin olkoot. Olen murtunut kuullessani suru-uutisia, mutta myös samalla miettinyt, miten hienoa on ollut saada tuntea nämä ihmiset. Mustassa mekossa edustaessani kuulin myös ilouutisen, elämän kiertokulku on ihmeellinen.
Olen kiitollinen, että elämä on kuljettanut juurikin niiden pahimpien karikoiden kautta, eihän täällä muuten oppisi arvostamaan yhtään mitään. (Tällä hetkellä arvostan esimerkiksi juoksevaa vettä, että voi ihminen olla onnellinen pienistä asioista.) Pidetään siis mieli valoisana ja nautitaan pienistä yksityiskohdista, ne kuitenkin ovat osa kokonaisuutta. Kevättä ja valoisampia päiviä kohti olemme kuitenkin menossa, sanokoot pakkasmittari mitä hyvänsä. Kyllä se pakkasukon selkä jossain vaiheessa murtuu.
Kuvissa esiintyy yksityiskohtia uusimmasta taulustani, siitä lisää huomenna.
Raija Neuvonen
Hei
Siskontyttösi ,jonka minäkin tunnen ;) on oikeassa , minäkin olen kaivannut blogipäivityksiäsi .
Ihanaa että taas päivitit jotain :)
Ja kuule ,ei aina jaksa olla positiivinen sekin on elämää ja kuuluu meihin olemmehan ihmisiä suruinemme ja iloinemme :)
Kevättä kohti mennään ,päivät pitenee , minä olen tyytyväinen näistä pakkasista vaikka kesäihminen olenkin , koirani tassut voivat paljon paremmin tällaisilla pakkasilla kun vaan laittaa tossut jalkaan :) Ainainen vesisade ja pimeä alkoi ottaa jo päähän …tässä minun valitukseni :D :D
Kevättä odotellessa :) Hyvää tätä vuotta Noora sinulle sinne Itäiseen Suomeen :) (pst. olinkohan nyt kartalla ;) )
Norppa
Voi sinä ihana Raija <3 Mutta täällä minä taas olen! Tuo valo ja sen puute asettaa aina haasteita tuohon valokuvaukseen ja silloin kun olin päivänvalon aikaan kotona, niin minun piti keskittyä ihan muihin asioihin. Nyt onneksi tuo aurinko on suvainnut näyttäytyä muutaman kerran :) Yritän nyt hieman ryhdistäytyä tämän blogin kanssa. Ideoita on ihan hirvittävästi, mutta aika ei meinaa nyt riittää ihan kaikkeen...
Talvi ja pakkanen on ihanaa aikaa, mutta liika on liikaa. Tänään huiteli yli kolmenkymmenen. Ei ole enää kivaa, kun ei pääse edes ulos ja kokoajan pelottaa, että mikä laite hajoaa seuraavaksi. Mutta onneksi on edes KAUNISTA! :D
Ihanaa talven jatkoa sinne pohjoiseen :) Ollaan taas kuulolla! Ja olet kartalla, kyllä minä täältä idästä kirjottelen :)
Raija Neuvonen
Ihana kuulla sinusta : Luin myös tämän aamuisen blogisi ,kävin siis katsomassa talusta kuviasi . Kiitos
Mukavaa pakkaspäivää . Minäkin kävelin töihn kun mittari näytti -29 …hrrrr .