Nahkaa ja nauhaa…
Niinpä minä sitten päädyin samanväriseen ratkaisuun, kun tuolin edeltävät päällisetkin olivat. Reunaan tosin valitsin himpun leveämmän nauhan harmaan/beigen sävyisenä. Purin vanhat päälliset pois, laitoin väliin yhden kerroksen levyvanua ja naulasin uuden keinonahan paikalleen. Ilme kyllä kirkastui huomattavasti, kun
Verhoiluprojekti nro 4
Verhoiluprojektit jatkuu! Mukanani on kulkenut kaksi vanhaa tuolia viimeisen kymmenen vuoden ajan. Ne muuttivat luokseni ensimmäiseen sinkkuyksiööni. Verhoilin ne silloin mustalla antiikki(teko)nahalla. Sitten muutin Kuopioon, toiseen sinkkuyksiööni ja verhoilin ne vaihteeksi valkoisella tekonahalla. Tästä on kulunut nyt ainakin kuusi vuotta, ellei
Makumatka Portugaliin
Yksi syy, miksi kannattaa matkustella on eri maiden ruokakulttuuri. Tämän totesimme viikonloppuna, kun testasimme Portugalilaista perinneruokaa omassa keittiössämme. Kaikki sai alkunsa viime kesäiseltä Portugalin matkaltamme, tarkemmin Lissabonista. Kävimme syömässä pikkuisessa, pariskunnan pyörittämässä Cantinho Lusitano ravintolassa (oikeastaan sanoisin sitä bistroksi). Bistro sijaitsee
Verannan budjettisisustus.
Tervetuloa meille! Tässäpä meidän talomme käyntikortti, veranta. Verannan sisustus sai alkunsa meidän tumman viininpunaisesta ulko-ovesta. Viininpunainen ei ole minun lemppariväri, ei ollenkaan. Ajattelin taas, että mitä et voi peittää korosta, joten verannan "punainenlanka" löytyi melko helposti. Veranta
Verannalla.
Vähän REALITYA kehiin! :) Vanhassa talossa vanhan talon tavalla. Tässäpä muutama kuva viileästä verannastamme. Muuton aikana ja sen jälkeen verannalle kulkeutui kaikenlaista roinaa. Onhan se todella kätevä tila säilyttää tavaraa, mitä ei tarvitse ihan koko ajan tai mille
Olemme nyt asuneet reilun kuukauden omakotitalossa. Onko elämämme muuttunut jotenkin mullistavasti? No, minäpä kerron muutaman asian, jotka olen menneinä viikkoina huomioinut: - hämähäkit ovat ystäviä, varsinkin lukit - tuhatjalkaiset eivät ole ystäviä varsinkaan, kun kävelet aamulla pimeässä ilman silmälaseja ja katsot, että
Verhoiluprojekti nro 2.
Sillä aikaa, kun uuden sohvamme juuri petsatut jalat kuivuivat, lepakkotuoli sai uudet vaatteet. Entinen musta keinonahka natisi ja rutisi istuttaessa ja en oikein tykännyt sen vaaleasta, keinotekoisesta taustasta. Se ei haitannut edellisessä asunnossa, koska tuolin selkämys oli
Siinäpä se nyt on. Vanha sohva uudella päällisellä sekä uusiksi sävytetyillä jaloilla. Haavelin vaaleanharmaasta villakankaasta, mutta eihän täällä meidän pikkukaupungissa ollut sellaista tarjolla. Kangas olisi mennyt tilaukseen, toimitusaika noin 5 viikkoa ja suolainen hinta kaupanpäälle. Ajattelin, että täytyy tyytyä johonkin
Joutsenia takapihalla.
Meidän maanantai-iltaa piristivät kolme joutsen pariskuntaa. Olivat tulleet illastamaan meidän takapihalle. Yksi pullasorsa yritti kovasti myös päästä kuviin mukaan. Mieheni oli menossa hakemaan takkapuita ja hihkaisi minulle joutsenista. Minä vetäisin ensimmäisen takin niskaani, minkä löysin, mummini vanhat kumpparit jalkaan
Verhoiluprojekti nro 1.
Tässäpä vähän väriä tiistaihin! Eikö ole kaunis? ;) Tämä sohva oli meillä varastossa odottelemassa uutta, tilavampaa kotia. En edes viitsi pahoitella kuvien hämärää laatua, koska tämä sohva ei paljon kauniimmalta olisi näyttänyt kirkkaassa päivänvalossa. Minun piti päästä heti tämän kimppuun,