When life gives you lemons…
... take a photo. Viime päivät ovat jotenkin olleet hirvittävän harmaita, siksi ajattelin piristää teitä pienellä väriterapialla. Minulla ei ole mitään vastaan näitä leutoja talvipäiviä, päin vastoin. Nimittäin viime viikon kireät pakkaset pistivät koko meidän talon sekaisin. Viikko sitten putket olivat
Me, muut ja muuri.
En ajatellut kertoa sen tarkemmin Berliinin nähtävyyksistä, mutta tässä kuitenkin joitain vinkkejä. Kiersimme kaupunkia kävellen ja voin kertoa, että Berliini on iso, siis oikeasti todella iso. Eräänä päivänä kävelimme ensin East side Gallerylle,
Joulutunnelmaa Berliinissä.
Berliini on oikea joulumarkkinoiden mekka. Olen aikaisemmin vieraillut Bremenin ja Krakovan joulumarkkinoilla, mutta täytyy nyt myöntää, että kyllä Berliini vei voiton näistä kaikista. Tietysti Berliini on suuri, joten tuntui, että joulumarkkinoita oli joka kulmalla. Tunnelma on aivan omaa luokkaansa. Ympärillä nauretaan,
Berliini.
Inhottava tunne. Vatsassa kiertää, selkärangassa tuntuu jäytävä kipu. Jalat ovat levottomat ja en pysty keskittymään. Onnistuneiden reissujen muisteleminen herättää minussa suorastaan julman kaukokaipuun. Oman diagnoosini mukaan poden kroonista matkakuumetta. Joululomastamme on jo tovi. Siirsin reissukuvat kamerasta koneelle ja tarkoituksella unohdin
Suu messingillä.
Joskus kannattaa luottaa vaistoonsa, saattaa nimittäin yllättyä iloisesti. Kahlasin taas nettikirpparia läpi ajatuksena löytää makuuhuoneen tuolipariskunnalle sopiva pöytä. Pöytä kyllä löytyi ja samalla myyjällä oli myös tämä kynttilänjalka myynnissä. Hinta oli ihan hassu, muutaman euron ja samalla kun haimme
Syypää mun hymyyn…
Se ei ole kummoinen ja se on vanha. Sitä ei ole käytetty ainakaan kymmeneen vuoteen. Se on todella likainen ja vaatii remonttia. Se on täynnä tavaraa ja rakennusjätettä, suksia, listoja ja paneeleita. Silti minä ihastuin siihen ensisilmäyksellä. Se taitaa olla
Kun vähän jumittaa…
Tänään on ollut oikea uudelleen käynnistymisen päivä. Ai miksi? No annas kun kerron. Aamu alkoi sillä, että puhelin ei halunnut herättää minua. Ei siinä, hyvin ehdin töihin, vaikka otinkin unta tunnin verran pidempään. Testasin myöhemmin puhelimen herätystoimintoa ja ei, ei
Kompromissi.
Joskus sitä joutuu taipumaan ja nöyrtymään suurempien voimien edessä. Tällä kertaa taivuin punaviinin ja vaalean maton takia. Olohuoneen pöydän puuttuminen on aiheuttanut muutaman "läheltä piti" - toisin sanoen "oho-hups, melkein potkaisin sun lasin kumoon" -tilanteen. Minulle riitti
Valaisinvinkki matalaan tilaan!
Heippa taas täältä meidän makkarista! :) Yläkerrassa huonekorkeus on melko matala (voiko silloin puhua huonekorkeudesta?), joten valaisimen valinta ja ensinäkin sopivan löytäminen vei pienen ikuisuuden. Minä haaveilin koristeellisesta vintage kattokruunusta, jossa olisi ollut kristalleja mitä kiillottaa, mutta ei. Mitään roikkuvaa valaisinta