Berliini.
Inhottava tunne. Vatsassa kiertää, selkärangassa tuntuu jäytävä kipu. Jalat ovat levottomat ja en pysty keskittymään. Onnistuneiden reissujen muisteleminen herättää minussa suorastaan julman kaukokaipuun. Oman diagnoosini mukaan poden kroonista matkakuumetta. Joululomastamme on jo tovi. Siirsin reissukuvat kamerasta koneelle ja tarkoituksella unohdin ne hetkeksi. Niiden selaaminen olisi vain pahentanut tilannetta. Karun kaunis, kerroksellinen, aina muodissa ja lähellä oleva Berliini jätti minuun tuon inhottavan tunteen. Olen todennut monesti meidän lomien jälkeen, että meillä oli mukavaa, matka onnistunut ja taisin rakastua kaupunkiin, mutta hei… Berliini?! Voi pojat, se se vasta rakkautta olikin. Olen mykistynyt, joten antaa kuvien puhua puolestani.
En oikein osaa kuvailla Berliiniä millään yhdellä sanalla. Se ei ole kaunis, mutta se ei myöskään ole ruma kaupunki. En oikein osannut odottaa mitään, koska synkkä, mutta värikäs historia kertoi minulle riittävästi. Arkkitehtuuri on rumaa, siitä tosiseikasta ei pääse mihinkään. Tosin jotain vanhoja rakennuksia on säilynyt tai ne ovat entisöity, mutta harvemman rakennuksen kohdalla päästin ihastuneen huokaisun. Haluaisin päästä käymään Berliinissä uudemman kerran kesällä, kun Tiergartenin puisto on kauneimillaan. Myös Kreuzbergin kaupunginosa oli kiehtova ja uskon, että sielläkin olisi kesällä aivan erilainen meininki. Minulla on vielä vinkkejä joulumarkkinoista sekä Berliinin nähtävyyksistä, joten virtuaalimatkailua on luvassa ainakin parin postauksen verran…
