Kuten kerroin aikaisemmin, yläkertamme on jäänyt hieman vaiheeseen tämän kaiken tohinan keskellä. Yhdistetylle vierashuoneelle/"kuntosalilleni" en aio tehdäkään mitään ihan heti, mutta makuuhuoneen viihtyvyys on hieman vaivannut minua. Valvoin täydenkuun kanssa muutaman yön ja niinä yön pimeinä tunteina sain aika monta
Yksiön kokoinen makuuhuone.
Heipat täältä meidän yläkerrasta! Samalla kun ripustin taulun seinälle, otin muutaman kuvan makuuhuoneestamme. Tilaahan täällä riittää, tarkemmin sellaiset 30 neliötä ja vähän päälle! Voin kertoa, että tämän kokoisen huoneen sisustaminen ei ole ihan helpoin juttu. Huoneen toisessa päädyssä
Kulta, sulla on maalia naamassa…
Sain hienovaraisen huomautuksen, että olisi ihan kiva, jos meidänkin seinillämme olisi tauluja. No niin. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja sitä rataa. Viime aikoina minun kaikki vapaa-aikani on mennyt enemmän ja vähemmän sivellin kädessä, siinä sivussa syntyi myös
Risuja ja ehkä pari ruusuakin.
Olin aivan kauhuissani, kun kuulin, että meidän rannasta pitäisi kaataa puita. Minusta kun mitään ei saisi muuttaa tai poistaa, ellei asiaa ole ensin harkittu huolella. No eikö sinusta puunkaato kuullosta aika peruuttamattomalta? Appeni tuli kylään moottorisahan kera ja minä katselin
Mistä kaikki sai alkunsa?
Ajattelin hieman kertoa itsestäni ja mistä kipinä kaikenlaiseen taiteiluun on syttynyt. Lähdetään siitä, että olen aina piirtänyt ja maalannut, siis aivan lapsesta saakka. Opin lukemaan 4-vuotiaana ja silloin aloitin itse kirjoittamaan ja kuvittamaan satukirjoja, hassu lapsi. Piirsin ja maalasin aina, kun
Vähän vielä viime vuodesta.
Uppouduin hetkeksi vanhoihin kuviin ja oli oikeastaan aika terapeuttista käydä viime vuosi läpi niiden kautta. Tavallaan elämä yleisesti oli tasaista, mutta muutamia tähtihetkiä vuoteen mahtui. On muuten hurjan paljon kuvia tiedossa