Yksityiskohtia.
Sain palautetta sisareni tyttäreltä, että "sä et ole päivittänyt sun blogia ainakaan kolmeen kuukauteen". Tunsin pienen piston sydämessäni. Ai onko siellä oikeasti joku, joka lukee näitä minun tarinoitani tai oikeastaan onko siellä joku, joka huomaa jos näitä päivityksiä ei
Vanhan senkin uudistamista.
Taisin jokin aika sitten todeta, että en ota yhtään uutta projektia tehtäväkseni. No mitä teen, kun näen potentiaalisen huonekalun myynnissä? No ostan sen, tietenkin. Elämäni on tällä hetkellä sellaista myllerrystä, että ylimääräistä aikaa ei yksinkertaisesti ole, eikä minulla olisi ollut aikaa alkaa
Harmaan sävyjä.
Niin se pimeys sitten saapui. Sen muuten huomaa näistä kuvistakin, vaikka ihan keskellä kirkasta päivää nämä on otettu. Myönnän, olin vaan laiska kaivamaan jalustan esiin ja ihan käsivaralla seiniin, lipastoihin ja talon runkotolppaan nojailemalla nämä otin
Tulipa näistä kuvista jotenkin tummanpuhuvia. Kieltämättä taulun sävytkin ovat melko myrskyisät, hämyisät ja siniseen taittuvat. Lisäsin tauluun hieman kullan sävyä, mutta tällä kertaa jätin lehtikullan pois. Nyt menin rehellisesti pelkillä öljyväreillä, ilman mitään ylimääräistä kimallusta. Tästä taulusta
Italia – Padova
Heinäkuisesta lomastamme tuntuu olevan ikuisuus ja muistinkin tässä, että en ole kertonut täällä kesälomamme päätepysäkistä, Padovasta. Halusimme nähdä Venetsian, mutta emme halunneet majoittua siellä, joten 40 kilometrin päässä oleva Padova vaikutti oikein mainiolta vaihtoehdolta. Vietimme Padovassa reissumme viimeiset viisi päivää, tässä ajassa
Vanhojen tuolien entisöinti.
Muistatteko, kun noin vuosi sitten löysin tällaiset kaunokaiset eräästä vanhojen tavaroiden liikkeestä? Vaikka en olekaan mikään romantikko, enkä sen erikoisemmin pidä krumeluurista, näissä tuoleissa oli sitä jotain. Ne ovatkin tässä vuoden päivät odottaneet uutta verhoilua ja vihdoin sain nekin kannettua
Vanhan sohvan uusi ilme.
Kuten aikaisemmin kerroin, sain viimeisteltyä yhden rästissä olleen projektin. Vanha sohva, luultavasti jostain 40-luvun taitteesta, sai yllensä uuden, hieman hienostuneemman ilmeen. Kyseessä ei ollut ihan niin helppo ja nopea operaatio, mitä aluksi luulin, joten tästä sohvasta muodostui pelkästään sen työmäärän
Tieto kirpeistä pakkasöistä pakotti minut sadonkorjuupuuhiin. Kasvatuslaatikoiden yrtit napsin poikki ja hurja luumusato on myös kerätty verannalle kypsymään. Vuosi sitten luumusato kerättiin talteen järkyttävässä räntäsateessa, tänä vuonna pääsimme hieman helpommalla. Minttua tuli niin paljon, että säästin muutaman oksan maljakkoon.
Minulla on ollut tässä muutama projekti rästissä. Yksi niistä oli tämä vanha sohva. Se kyhjötti vuoden päivät makuuhuoneemme nurkassa häpeämässä nuhjuista ulkomuotoaan ja odotteli kiltisti parempia päiviä. Otin itseäni niskasta kiinni, pyysin mieheltäni hienovaraisesti kantoapua ja niin pääsi sohva minun pajalleni. Suurin
Vanha AIV-pullo – opin taas uutta.
Voi että, kun tykkään tuosta pullosta ja sen sävystä. Jotenkin tuo olohuoneeseen lankeava ilta-aurinko vielä korostaa tuota vihertävän lasin sävyä. Löysin tämän pullon netti-ilmoituksen kautta ja kävin hakemassa sen eräästä vanhasta maatalosta. Myyjä kertoi, että pullo oli jäänyt