Syksyä ilmassa ja kesän viimeiset pionit.
Heippa "pitkästä aikaa"! Täällä sitä taas ollaan, lomailun jälkeen. Arki ja rutiinit. Niistä minä pidän. En voi sanoa olevani entistä ehompi tai että olisin jotenkin super-rentoutunut. Lomaani kuului kyllä myös rentoutumista Italian auringon alla, mutta viimeiset kaksi viikkoa olemme
Kukkia (ja rikkaruohoja) omasta pihasta.
Lapsena mieluisin tehtäväni oli hakea kukkia meidän kotipihalta ja sommitella niistä kimppu. Kuvittelin olevani oikea floristi ja voi niitä luomuksia, mitä silloin tein. Floristia minusta ei tullut, mutta tällaisten runsaiden, kotikutoisten kimppujen ystävä kylläkin. Yksi lauantaiaamu hipsin
Eilen valittelin harmautta ja sateista keliä, mutta toisaalta, sateen jälkeistä raikkautta ei kyllä voita mikään. Tapani mukaan hiiviskelin pihamaallamme juurikin sateen jälkeen ja otin samalla kuvia viimeisimmästä projektistani. En ole tehnyt taloamme varten ainuttakaan uutta terassikaluste hankintaa. Käytetyn ruokailuryhmän ostimme
Tuki pioneille ja ilta-auringon ihastelua.
Heräsin viime yönä ukkosen jyrinään ja näin unta hämähäkeistä, ihanaa. Nihkeiden sekä levottomien yöunien jälkeen aamun harmaus ja sade ei oikein piristänyt valmiiksi nuutunutta oloani. Hieman huokaillen join aamukahviani ja mietiskelin, minne se eilinen ihana lämpö ja aurinko taas katosivat. Meidän tontti
Terassilla ja puutarhassa.
Minun piti tänään hehkuttaa aurinkoista säätä, hellettä ja kuinka vihdoin pääsen pesemään ikkunat sekä terassin. Toisin taitaa käydä. Kyllä tuolla hieman aurinko pilkistää, mutta aika uhkaavia ovat myös nuo harmaat pilvet tuolla taustalla. Mahdollista
Puutarha valkoisessa asussaan.
En puhu tällä kertaa lumesta, vaikka aika kylmiä nämä viime päivät ovatkin olleet! Kun aloitan uuden taulun, näen edessäni valkoisen kankaan täynnä mahdollisuuksia. Valkoinen, joka ei ole edes väri, edustaa minulle jotain uutta,
Vihdoin!
Yksi niistä lukemattomista asioista, joihin tässä talossa ihastuin, olivat vanhat omenapuut. Ensimmäistä kertaa talolla käydessämme puut hohtivat valkoisina ja olenkin malttamattomana odotellut, milloin saan taas nauttia kauniista kukkamerestä. Nyt, vihdoin olen löytänyt muutaman kukan! Näyttää siltä, että
Älkää säikähtäkö, tästä ei ole tulossa puutarhablogia. Kyllä minä edelleen tauluja maalaan, mutta viime aikoina olen viettänyt aikaa myös tuolla pihamaalla. Täytyy myöntää, että en ole koskaan ollut kovinkaan kummoinen viherpeukalo. Tomaattia ja chiliä kasvattelin edellisen asuntomme parvekkeella melko keskinkertaisella
Kevät.
Se on pian täällä. Toukokuu. Lupaus auringosta, uusista aluista sekä mikä parasta, ihan virallisesti keväästä! Olen toukokuun tyttö ja kevät onkin minun lempi vuodenaikani. Kesä toki kilvoittelee vahvana heti kyljessä, mutta keväässä on sitä jotain. Valoisat aamut sekä illat ovat