Tähtipölyä.
Vieläkin olen hieman ihmeissäni, että sain puristettua nämä sivut näinkin valmiiksi. Niin, kiitos vielä apuvoimille. Uusille lukijoille tiedoksi, olen bloggaillut enemmän ja vähemmän noin parin vuoden ajan. Aikaisempi blogini oli blogger -palvelussa, josta siirsin tekstejäni tälle uudelle pohjalle. Olosuhteiden pakosta
Otsikosta poiketen päätin samalla esitellä tämän klassikon. Toisaalta, se ei kyllä suuremmin esittelyjä kaipaa. Tilasin String -hyllyn alunperin keittiöön maustehyllyksi, mutta se oli kuitenkin hieman liian iso sille tarkoitetulle paikalle. Onni onnettomuudessa, koska hylly löysi paikkansa työhuoneesta. Sain vihdoin kaikki
Valoa nurkassa.
Täytyy myöntää, että olen melko kehno kaikissa juhlapyhiin liittyvissä jutuissa. En koristele kotia mitenkään, milloinkaan. Jouluisin olemme olleet reissussa ja en oikein näe mitään ideaa ostaa tavaraa, joka pitää kerätä parin viikon kuluttua piiloon takaisin varastoon. Siksi tykkään
Kuka määrää sarvien paikan?
Siellä ne nyt komeilevat, sarvet. Eikö ole aika röyhkeät? :) Minua ihan naurattaa, koska ne jotka tuntevat meitä yhtään, tietävät että kumpikaan meistä ei voi sietää mitään metsästykseen liittyvää. Eli ne jotka eivät tunne, saattavat kysyä, että ammuitko
Metsästääkö sun mies?
Ei, mutta meillä on sarvet. Ehkä poron? Mieheni metsästi ne meidän saunarakennuksestamme (hänelle ei voi antaa moottorisahaa käteen, saati asetta). Olen mallaillut niitä nyt vaikka minne. Ne kävivät hetken aikaa verannan seinällä, mutta siirsin ne kuitenkin sisälle. Nyt olen testannut
Uskotteko rakkauteen ensisilmäyksellä? Minä en ehkä rakkauteen, mutta ihastumiseen kyllä. Sellaiseen vatsanpohjan pyöräyttävään ja rinnassa muljahtavaan tunteeseen. Näin minulle kävi tässä yksi päivä. Olin ihan viattomasti ns. tappamassa aikaa (taas kerran) yhdessä vanhan tavaran liikkeessä ja näin täydellisen kauniin pariskunnan hyljättynä
Kristallipallo.
No enhän minä voinut jättää tätä kristallipalloa hyllylle nököttämään. Hintakin oli ihan inhimillinen, kolme euroa. Minä en saa kiksejä uutuuksista ja uudesta designista, vaan rakastan vanhoja tavaroita. Tämä rakkaus syttyi jo "nuoruudessani", jolloin seurasin hyvin läheltä antiikkibisnestä. Jos minulta kysyttäisiin
Nahkaa ja nauhaa…
Niinpä minä sitten päädyin samanväriseen ratkaisuun, kun tuolin edeltävät päällisetkin olivat. Reunaan tosin valitsin himpun leveämmän nauhan harmaan/beigen sävyisenä. Purin vanhat päälliset pois, laitoin väliin yhden kerroksen levyvanua ja naulasin uuden keinonahan paikalleen. Ilme kyllä kirkastui huomattavasti, kun
Verhoiluprojekti nro 4
Verhoiluprojektit jatkuu! Mukanani on kulkenut kaksi vanhaa tuolia viimeisen kymmenen vuoden ajan. Ne muuttivat luokseni ensimmäiseen sinkkuyksiööni. Verhoilin ne silloin mustalla antiikki(teko)nahalla. Sitten muutin Kuopioon, toiseen sinkkuyksiööni ja verhoilin ne vaihteeksi valkoisella tekonahalla. Tästä on kulunut nyt ainakin kuusi vuotta, ellei
Verannan budjettisisustus.
Tervetuloa meille! Tässäpä meidän talomme käyntikortti, veranta. Verannan sisustus sai alkunsa meidän tumman viininpunaisesta ulko-ovesta. Viininpunainen ei ole minun lemppariväri, ei ollenkaan. Ajattelin taas, että mitä et voi peittää korosta, joten verannan "punainenlanka" löytyi melko helposti. Veranta