DEV - Noora Svärd Art - DEV

Uskotteko rakkauteen ensisilmäyksellä?

Minä en ehkä rakkauteen, mutta ihastumiseen kyllä. Sellaiseen vatsanpohjan pyöräyttävään ja rinnassa muljahtavaan tunteeseen. Näin minulle kävi tässä yksi päivä. Olin ihan viattomasti ns. tappamassa aikaa (taas kerran) yhdessä vanhan tavaran liikkeessä ja näin täydellisen kauniin pariskunnan hyljättynä pöytien ja hyllyjen keskellä. Myyjällä oli asiakas ja minun kyytikin oli jo tulossa, joten nappasin äkkiä valokuvan puhelimellani ja hyppäsin autoon. Illan myötä tunne vaan vahvistui. Katselin kuvaa ja mietin: ”Ne ovat niin rumat ja siksi niin kauniit.” Ei yhtään minua, ei laisinkaan tyyliäni… en ole ikinä tykännyt mistään koristeellisesta antiikista. Varovasti mietin, mitäköhän tällaiset saattaisi maksaa? Kymppejä? Ei ei, kyllä niiden on oltava satasia. Ei nyt oikein sovi budjettiin. Rohkaistuin ja lopulta kävin kyseisen liikkeen nettisivuilla katsomassa josko tuolit löytyisivät sieltä ja löytyihän ne, tai yksi tuoli ja hinta oli, no aika korkea. Ajattelin, että käyn kuitenkin tinkimässä (Savossa kun ollaan). Palsanmäki huuteli päässäni, ei se hullu ole joka ei puolta tarjoo!

Seuraavana päivänä löysin taas itseni tappamassa aikaa ja myyjällä oli asiakas. Vihdoin hän vapautui ja varovasti kysäisin josko saisin tietää tuoleista enemmän. Niin ja hinta? Olin jo valmistautunut hirvittävään hintakamppailuun. Myyjä kertoi hinnan ja minulta meinasi pettää polvet alta. Yhden hinta olisi siis kymppejä? Ai vielä ilmainen kotiinkuljetus?

”Otan ne!” kuulin itseni sanovan ja sovimme kuljetuksen jo samalle illalle.

Meille muutti siis vanha tuolipariskunta. Vielä en tiedä mitä näille teen, entisöinkö vai jätänkö tällaiseksi. Onhan tässä näitä verhoiluprojekteja viime aikoina ollut, joten ehkä annan niiden hakea paikkaansa kodissamme sekä sydämessäni. Ne kyllä sopivat aika mainiosti makuuhuoneessamme olevan 40-luvun sohvan kaveriksi. Niin sekin on minun vielä verhoiltava, heh heh… Jotenkin tuo kulta kiehtoo minua, mutta tuo kankaan kullanvihreä sävy ei oikein meinaa istua makuuhuoneeseemme vaikka se kaunis onkin.

Älytön ostos tämä oli, tiedän! Mutta joskus on vain kuunneltava sydäntänsä ja antaa mennä.