Meinasin otsikoida vuoden ensimmäisen postauksen ”Onneksi on ohi”, mutta sitten aloin miettimän asiaan hieman tarkemmin. Kyllä. Vuosi 2020 oli outo, erilainen, hämmentävä ja ennen kaikkea opettavainen. Epävarmuudesta tuli uusi normaali ja meiltä jokaiselta vaadittiin enemmän ja vähemmän sopeutuvaisuutta. Silti vuosi 2020
Jos olisin sisustussuunnittelija, penkoisin asiakkailleni kirppareita ja vanhan tavaran liikkeitä. Kunnostaisin ja verhoilisin huonekalut sisustukseen sopivaksi. Ompelisin verhot ja tyynynpäälliset. Tapetoisin ja maalaisin. Suunnittelisin tilaan taidetta. Tekisin tämän kaiken ilolla ja täydellä sydämelläni. Siinä yksi unelmani, jota olin jo toteuttamassa,
Noin vuosi sitten istuin tässä nykyisessä kodissani muuttolaatikoiden keskellä. Tiedättehän sen kutkuttavan tunteen, kun olet uuden äärellä? Muistan sen, sekä onnellisuuden tunteen, kun heräsin tästä kodista ensimmäisen kerran. Silloinen uusi, on nykyinen normaali, kun elämä ja arki ovat hiljalleen asettuneet
Tunnustan, olen vähän sähikäinen – kun saan idean, minun on pakko toteuttaa se, oli aikataulu millainen tahansa. No nyt aikataulu oli aivan järjetön ja silti se on nyt tässä Minun ensimmäinen oma taidekalenterini. En halunnut perinteistä kierreselkäistä kalenteria, vaan kalenterin, joka
Viime viikot ovat olleet jokseenkin hurjia ja työntäyteisiä. Blogi on ollut hiljaa tämän vuoksi ja muutenkin tuntuu, että Instagram on minulle se luontaisempi kanava jakaa ajankohtaisia tapahtumia. Tällä hetkellä on meneillään paljon päällekkäisyyksiä ja moni asia tapahtuu samanaikaisesti. Samalla vallitseva
Tämä kuluva vuosi on ollut omituinen. Astelin helmikuun alussa pitkin Kuala Lumpurin katuja ja ihmettelin, kun kaikista suurkaupungin kaupoista olivat käsidesit sekä suojamaskit loppuneet. Enpä arvannut, millaiset kuukaudet olivat vielä edessä. Korona vaikutti myös minun työhöni ja suunnitelmiini. Oli lomautus,
Kävelin tässä päivänä eräänä pitkin aurinkoisia kotikaupunkini katuja. Taisin olla menossa levykauppaan hakemaan viimeisintä vinyylihankintaani ja siinä samalla ohitin erään näyteikkunan. Aivoni rekisteröivät ohi kulkiessani hetkellisesti jotain kaunista. Silmäkulmassa siis vilahti jotain, pysähdyin ja kurkkasin ikkunasta sisään. ”Jahas, onpa kaunis
Vuosi sitten kesäkuussa unelmoin omasta työtilasta. Asuin tuolloin pikkuruisessa vuokrakaksiossa, joka toimi väliaikaisena kotinani. En liiemmin viihtynyt tuossa asunnossa, mutta monta ihanaa muistoa niihin muutamaan hassuun asuinkuukauteen kyllä mahtuu. Se oli yksi elämäni onnellisimmista ajanjaksoista. Tuolloin vain haaveilin erillisestä työtilasta
Vihdoin pääsen näyttämään teille valmiita nurkkiani. Nyt vuorossa on kotini haastavin tila – eteinen. Aikaisemmin näytin remontin vaiheita ja tosiaan, tämän tilan remontti ei sujunut täysin ongelmitta. Nyt olen kuitenkin melko tyytyväinen lopputulokseen ja sain eteiseen myös lisää toivomaani säilytystilaa. Eteiseen
Voi kuulkaa, tässä on taas tapahtunut sellaisia asioita, että en itsekään meinaa kestää mukana. Vuodatetut hikipisarat ja väsymyksen kyyneleet, tikit ja muut haaverit sekä turhautumisesta lausutut negatiivissävytteiset kommentit ovat hiljalleen jääneet unholaan. Remontti alkaisi olemaan voiton puolella! Valmistahan täällä ei suinkaan ole,