DEV - Noora Svärd Art - DEV

Kun kaikki muuttuu

Viime kuukausia kuvaa yksi sana – muutos.

Elämässäni on muutaman kuukauden aikana niin moni asia muuttunut sisältäen niin fyysisiä, kuin henkisiäkin muutoksia. Kodin vaihdon myötä, myös kaupunginosa muuttui tuoden mukanaan ihania, uusia kulmia jo ennestään niin rakkaasta kaupungista. Kuukauden reppureissu antoi toisenlaisia näkökulmia tämän hetkiseen elämään ja nostatti uusia unelmia pintaan. Pandemia pisti jo ennestään muuttuneen elämän arvojärjestyksen uusiksi. Remontin myötä koko kotini on kokenut minun mittakaavassani valtavan muutoksen. Myös sosiaaliset suhteet ovat tuoneet mukanaan muutosta, joihin mielessäni yritän parhaani mukaan sopeutua.

Minulla oli vuoden alussa sellainen olo, että jatkuvat muutokset alkavat jo hetkeksi riittämään. Olihan takana aikamoinen vuosi, täynnä mylläkkää ja melkoista hapuilua sekä itsensä löytämistä. Toisin kuitenkin kävi. Kevään ja kesän aikana on tapahtunut paljon ihania asioita. On tulossa oma kellomallisto yhteistyössä Rohjeen kanssa ja muitakin kivoja projekteja on tiedossa. Remontti on edistynyt ja sen myötä kodistani on kuoriutunut kiiltävien pintojen alta jotain alkuperäistä, aitoa ja kulunutta. Tämä remontti ehkä kuvastaa kaiken kaikkiaan myös minun elämääni. Sitä omaksi itseksi palaamista ja pinnan kuorimista, joka paljastaa aitouden.

Tämä remontti ehkä kuvastaa kaiken kaikkiaan myös minun elämääni. Sitä omaksi itseksi palaamista ja pinnan kuorimista, joka paljastaa aitouden.

Olen myös poistunut epämukavuusalueelle ja antanut itselleni ikäänkuin luvan harkita hieman toisenlaista elämää. Muutos ja pelko kulkevat kohdallani käsikädessä. Luonnollista, koska epävarmuus ei ole minulle se toivotuin olotila. Minun on aina pitänyt olla hieman asioiden edellä. Tietää, mitä tuleman pitää niin hyvin, kuin mahdollista, varmistella etukäteen. Olen aina halunnut pitää lankoja omissasi käsissäni, jotta pystyn hallitsemaan omaa elämääni. Kaikki suurimmat muutokset ovat kohdallani tapahtuneet vasta sitten, kun niiden on ollut aivan pakko tapahtua. Sitten, kun universumi on päättänyt niin. Silti olen luottanut, että elämä kantaa ja niinhän se on aina tehnyt, peloista huolimatta. Nyt minusta tuntuu siltä, että mikään ei ole mahdotonta, kunhan jaksan olla kärsivällinen.

Muutoksien myötä, huomaan haaveilevani entistä enemmän. Olen haaveillut omasta työtilasta, vaikka siinä ei tässä elämän tilanteessa olekaan oikeastaan mitään järkeä. Oma työtila ei toisi yhtään sen enempää tunteja vuorokauteeni, mutta eipähän tarvitsisi asua keskeneräisten taulujen keskellä. Olen haaveillut kakkoskodista, vaikka siinäkään ei tässä elämän tilanteessa olekaan oikeastaan mitään järkeä. Olen haaveillut, että tuossa kakkoskodissa voisin pitää omaa galleriaa ja pientä kahvilaa tai bed and breakfastia. Näissä kummassakaan ei tässä elämän tilanteessa ole mitään järkeä… Mutta silti haaveilen ja yritän tehdä tilaa tällaisille, hieman toisenlaisille unelmille.

Muutosta on siis selkeästi ilmassa, tiedän sen. Se tunne on todella vahva. Tosin en tiedä millä aikataululla kaikki tapahtuu ja mitä tapahtuu. Tapahtuu, kun on tapahtuakseen. Omalla painollaan. Nyt toivon, että universumi ottaa kopin ajatuksistani.

Ps. Kyselin Instagramin puolella, luetteko mieluummin blogia vai seuraatteko vain Instagramia ja jälkimmäinen vei kirkkaasti voiton. Silti jatkan blogin päivittämistä, vaikka näin kesällä tahti onkin ollut hieman harvempi. Pian teillekin on tulossa jotain ihanaa, joten olkaa kuulolla! <3