Loppiaisen pakkastunnelmia ja terassin sekä kevään suunnittelua.
Voi että miten kaunis päivä loppiainen olikaan. Aamulla mittari näytti -28 astetta ja silti uskallauduimme takapihallemme, eli jäälle kävelemään. Pukeutumiskysymys sanon minä. Koska ilma oli täysin tyyni, ei pakkanen tuntunut yhtään liian kylmältä. Otin kameran kaulaani ja huurteisten silmälasieni läpi yritin vangita tuon hyytävän valon näihin kuviin. Tuntui, että koko tienoo oli pysähtynyt. Ei kuulunut muuta, kuin lumen narskunta kenkien alla.
Vein myös kaiken pehmoisen ulos tuulettumaan ja taljat pörhistyivät oikein mukavasti pakkaskäsittelystä. Minä usein maalaan lattialla tuollaisen taljan päällä. Vanhassa talossa lattiat ovat kylmät (koska rossipohja) ja nurkista vetää, joten ilman taljaa en pärjää, jäätyisin. Olenkin vuorannut niin keittiön tuolit, kuin takan edustankin tällaisella taljalla.
Otin myös muutaman kuvan meidän saunasta jäältä käsin. Karsimme viime keväänä puita sekä ruoppasimme rannan ja näistä kahdesta kuvasta näkee hyvin, miten avaraksi ranta on muuttunut. Kuvassa näkyy myös, kuinka saunan ja talon välistä on hävinnyt vanha kuusi sekä koivu. Ihan hirvittävällä lämmöllä en muistele tuota puusavottaa. Kunnostimme myös rakennuksen sokkelin viime syksynä. Kuvissa eroa ei ehkä niin hyvin huomaa, mutta paikanpäällä ero on kyllä huomattava.
Tuohon sitä pitäisi sitten alkaa rakentamaan portaita, terassia sekä laituria. Valoja pitäisi viritellä sekä ulkotulipaikkakin pitäisi suunnitella. Olen ajatellut sellaista perinteistä kaivonrenkaasta tehtyä ulkotulipaikkaa, jossa voi vaikka loimuttaa lohta ja talvella paistaa makkarat sekä keittää pannukahvit. Aloin tässä miettimään, että mitenkähän sellainen betoninen kaivonrengas kuljetetaan tuota jyrkkää rinnettä pitkin rantaan. Voi kuulua molskahdus… Pyysin appeani sahaamaan pihasta kaadetusta koivusta muutaman pöllin. Ne ovat kuorittu ja niistä olisi tarkoitus askarrella istuimet tuon kaivonrenkaan ympärille. Sellainen ulkotakkakin on voisi olla aika kiva. Onneksi tontilla on tilaa toteuttaa näitä minun unelmiani sekä suunnitelmiani.
Jotenkin tämä suunnittelu tuntui vielä joulukuussa todella kaukaiselta ajatukselta. Nyt suurin toiveeni on, että kevään kiireet olisivat jo ohi ja ylipäätään selviäisin niistä kunnialla. Sen jälkeen minulla on aikaa keskittyä tulevaan remonttiin ja pääsen vihdoin suunnittelemaan, piirtämään ja mittailemaan tulevia rakennelmia. Ja voi että, kun kevät koittaa ja pääsen pihan sekä istutusten kimppuun. Talon piha on aivan hunnigolla. Viime vuonna en tehnyt sille juurikaan mitään, koska miltei koko kesän pihallamme seisoi joko hiekkakuorma tai kaivinkone. Ensimmäinen asia, joka tehdään keväällä, on nurmikon istutus. Saunarakennuksen sisustuskin jäi viime vuonna hieman kesken, joten työtä kyllä riittää. Sellaista kivaa työtä, sellaista mistä tykkään, eli ei työtä lainkaan.
Pakkaset ovat nyt väistyneet ainakin hetkeksi ja keli tuntui aamulla jo todella keväiseltä. En malttaisi odottaa.
