DEV - Noora Svärd Art - DEV

Vanhan, huonokuntoisen pönttöuunin korjaaminen sekä uudelleen pinnoittaminen

Yksi suurimpia huolenaiheitani ateljeen remontissa oli vanhan pönttöuunin kohtalo. Uunin alaosa oli ruostunut lattiasta nousseen kosteuden vuoksi ja pelti oli juuttunut hormiin kiinni. Jos uunia olisi käytetty, olisi kuori pysynyt hyvänä ja myös peltiä olisi tullut liikuteltua samalla enemmän. Myös luukut olivat ruostuneet ja toisesta ilma-aukosta puuttui nuppi. Uunia ei siis oltu käytetty vuosikymmeniin ja sen sisällä oli vaaralliseksi haperoitunut sähkövastus. Poistin sähkövastuksen ja nuohoojan käynnin jälkeen sain uunille käyttöluvan.

Tulipesä ja runko olivat siis hyväkuntoiset ja hormiin juuttunut peltikin saatiin irti. Moni tilassa käynyt remontoija ja nuohooja yrittivät nyhtää kiinni ruostunutta peltiä irti, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hormiin oli siis tarkoitus tehdä kokonaan uusi paikka pellille, mutta ennen kuin uutta paikkaa aloitettiin poraamaan sekä asentamaan, pelti saatiinkin irti ilman sen suurempaa remonttia. Tähän tosin tarvittiin vähän rivakampiotteinen, leveäharteinen nuohooja.

Peltikuoren korjauksen suunnittelu

Käytin paikan päällä peltitöihin erikoistuneen yrityksen edustajaa, jonka hinta-arvio oli niin korkea, että päätin jättää asian sikseen. Uunin alaosan korjaaminen olisi tullut maksamaan miltei saman verran, kuin uusi kamina. Soitin myös eräälle peltisepälle, jonka hinta-arvio oli selkeästi huokeampi. Hinta-arvio tipahti yli puolella, joka alkoi minusta tuntumaan jo hieman inhimillisemmältä kustannukselta. Hänellä ei kuitenkaan ollut riittävän suuria työkaluja, joilla uudet kuoret (lähinnä saumassa olevaa uraa) olisi saanut tehtyä ja hän ehdotti, että etsisin vanhat kuoret, jotka asennettaisiin paikan päällä uunin päälle. Niinpä aloin etsimään kuoria varaosiksi…

Laitoin asuinalueeni Facebook-ryhmään ilmoituksen, jossa huutelin peltikuorien perään. Asuinalueellani on useita 20-luvun ja sitä vanhempia taloja ja täällä aina joku tekee remonttia. Tietenkin lähitalosta oli juuri purettu vanha uuni ja kävin katsomassa, olisiko niistä saanut loihdittua omaan yksilööni uudet kuoret. Kuoret olivat kuitenkin erimallisesta uunista, joten niitä ei voinut harmikseni hyödyntää. Mukaani tarttui kuitenkin parempikuntoinen luukku karmeineen. Kiitos vielä kerran sinulle, mikäli luet tätä.

Olin taas lähtöpisteessä ja vähän jo vaipumassa epätoivoon. Sitten aloin miettimään, että tarvitseeko pönttöuunin pinnan olla peltiä. Soitin eräälle paikalliselle muurarille (tiedän, olen vaivannut tällä remontilla varmaan kaikkia kotikaupunkini eri alojen ammattilaisia), että onko hän tehnyt pönttöuunien uudelleen pinnoitusta. Että jos kuoret ottaisikin kokonaan pois ja tekisi uuniin vain uuden pinnan. Hän konsultoi kokeneempaa muuraria, joka oli todennut, että kyllä se on mahdollista, pinnoitetaanhan takkojakin uudestaan.

Mietin, että ei yhden pönttöuunin pinnoittaminen nyt niin vaikeaa voi olla ja siitä se idea sitten lähti…

Vanhan kuoren irroitus ja pönttöuunin pinnoittaminen

Niinpä iltana eräänä, otimme K:n kanssa peltisakset käteemme ja aloimme leikkaamaan sentti sentiltä vanhaa kuorta irti. Tarkoituksena oli irroittaa vain alaosassa olleet ruostuneet kuoret ja jättää ylin rengas paikoilleen. Jos olisimme heti alussa poistaneet ensimmäisenä ylimmän renkaan, olisi purkutyö ollut helpompaa, mutta tietysti, tietysti teimme tämänkin vaikeimman kautta. Kun olimme saaneet alimmat renkaat irti, päätimme poistaa myös ylimmän renkaan, joka lähtikin ihan pienellä nykäisyllä irti. Alta paljastui surullinen, mutta korjattavissa oleva pönttöuunin runko.

Vanha luukku sekä karmit irtosivat vähän itsekseen ja asensin niiden paikalle naapurista hakemani uudet luukut karmeineen. Karmien sisäpuolelle liimasin ensin palosuojatiivisteen ja muurasin itse, siis minä itse, koko komeuden paikalleen eräänä lauantai-iltana. Samalla paikkasin tulipesän pahimmat halkeamat siihen tarkoitetulla aineella.

Pönttöuunin pinta tasoitettiin saviuunilaastilla, sen hyvän kuumuudenkestävyyden vuoksi. Ennen saviuunilaastin levitystä, uunin pinta harjattiin puhtaaksi ja ruosteen jäämät poistettiin, sen jälkeen pinta kostutettiin hyvin. Pinnoitukseen meni kahdestaan yhden illan verran ja laasti kuivui muutaman päivän. Minullahan ei vielä tuolloin ollut tilassa pattereita, joten pari rakennuspuhallinta pauhasi tilassa yötä päivää.

Viimeiseksi uunin pintaan laitettiin antiikkilaasti, joka oli muuten paljon helpompaa käsitellä, mitä ensimmäiseksi laitettu saviuunilaasti. Ennen antiikkilaastia uunin pintaan vedettiin primer, jotta antiikkilaasti varmasti tarttuu. Viimeisen kerroksen levitykseen meni yksi lauantainen aamupäivä.

Katselin aikani valkoista uunia ja päätin sen maalaamisesta vasta sitten, kun lattia oli asennettu. Halusin, että uuni erottuu edes hieman, muutoin niin valkoisesta tilasta ja lopuksi päätin maalata sen Tikkurilan Muuri-maalilla. Lattian reunan ja uunin alareunan väliin ostin rautakaupasta L:n mallista kumilistaa, jonka liimasin paikalleen. Lista peittää lattian ja uunin välissä olevan raon ja muutenkin antaa uunille viimeistellyn ilmeen. Luukut pitää vielä maalata metallimaalilla ja hankkia lattialle kipinäsuoja.

Parasta näissä remonteissa on se, että aina oppii jotain uutta. Nyt minäkin voin kertoa pinnoittaneeni pönttöuunin. Onkohan tämä Suomen ainoa lajissaan? Joskus remontointi vaatii hieman luovuutta sekä kekseliäisyyttä. Kunnostamalla tämän pönttöuunin itse, säästin noin 800 euroa. Ihan hyvin minusta ja lopputulos on kuitenkin kaunis. Erilainen, mutta kaunis.