Huutokauppa Löytö(kö).
Vierailin pari viikkoa sitten huutokaupassa. Tykkään sellaisista lähipitäjillä järjestetyistä huutokaupoista, jonne kyläläiset kokoontuvat huutamaan vanhoja työkaluja ja kahvi juodaan pahvimukista voisilmäpullan kera. Voi että minä rakastan sitä tunnelmaa ja onhan siinä se oma jännityksensä, kun pääset kilpailemaan haluamastasi tuotteesta toisen
Ennennäkemättömiä nurkkia – meidän kellari.
Pitkästä aikaa kuvia meidän kodin nurkista. Meidän rintamamiestalomme on rakennettu vuonna 1952. Taloa on viimeisen kymmenen vuoden aikana remontoitu reippaasti, kodin kaikki asuinkerrokset on uusittu ja remontti on ulottunut myös talon ulkopuolelle julkisivun sekä uuden terassin muodossa. Kellarikerroksesta löytyy yhdistetty puku-
Kirjojen kaunistautuminen – helppo DIY
Kerroin viime viikolla uudesta "kirjahyllystäni". Vielä toistaiseksi tikkaat ovat työhuoneeni nurkassa ja katselen niitä päivittäin. Minua alkoi kuitenkin häiritsemään kirjojen räikeä väritys ja päätin tehdä asialle jotain. Päällystin kirjat ruskealla pakkauspaperilla sekä vaalealla tapetilla. Selkämyksiin napsuttelin Dymolla kirjojen nimet, osaan
Joulu meni jo…
Pidin koko joulukuun "blogihiljaisuutta" ja tässä ovat ainoat "jouluiset" kuvat kodistamme. Löysin nämä kuvat samalla, kun siirsin reissukuvia kameran muistikortilta. (Matkakertomuksia siis tulossa!) Olimme tapamme mukaan reissussa joulun aikaan, joten en koristellut kotiamme sen kummemmin. Tai no, kävin kamalassa kaatosateessa hakemassa
Pakkasaurinko.
Tulppaanit ja kaiken pölyn paljastava aurinko ovat varmoja kevään merkkejä. Tältä meidän olohuone näytti kirkkaana pakkaspäivänä. Kaivoin kaappien uumenista pari hennon vaaleanpunaista tyynyä luomaan keväistä tunnelmaa. Eihän tässä ihan vielä voi keväästä puhua, mutta marras- ja joulukuun jälkeisen
Minua alkoi hymyilyttää tämä värien iloittelu näissä kuvissa. Olenko kenties lipsumassa tiukasta estetiikastani? Näköjään. En omista kauniita "kahvipöytäkirjoja" vaan rehellisiä puutarhan hoidosta kertovia ja "kuinka selviän rintamamiestalossa" -kirjoja. (Tällä hetkellä tuntuu, että huonosti, kiitos tuon pakkasen.)
Vanhan senkin uudistamista.
Taisin jokin aika sitten todeta, että en ota yhtään uutta projektia tehtäväkseni. No mitä teen, kun näen potentiaalisen huonekalun myynnissä? No ostan sen, tietenkin. Elämäni on tällä hetkellä sellaista myllerrystä, että ylimääräistä aikaa ei yksinkertaisesti ole, eikä minulla olisi ollut aikaa alkaa
Vanhojen tuolien entisöinti.
Muistatteko, kun noin vuosi sitten löysin tällaiset kaunokaiset eräästä vanhojen tavaroiden liikkeestä? Vaikka en olekaan mikään romantikko, enkä sen erikoisemmin pidä krumeluurista, näissä tuoleissa oli sitä jotain. Ne ovatkin tässä vuoden päivät odottaneet uutta verhoilua ja vihdoin sain nekin kannettua
Vanhan sohvan uusi ilme.
Kuten aikaisemmin kerroin, sain viimeisteltyä yhden rästissä olleen projektin. Vanha sohva, luultavasti jostain 40-luvun taitteesta, sai yllensä uuden, hieman hienostuneemman ilmeen. Kyseessä ei ollut ihan niin helppo ja nopea operaatio, mitä aluksi luulin, joten tästä sohvasta muodostui pelkästään sen työmäärän
Tieto kirpeistä pakkasöistä pakotti minut sadonkorjuupuuhiin. Kasvatuslaatikoiden yrtit napsin poikki ja hurja luumusato on myös kerätty verannalle kypsymään. Vuosi sitten luumusato kerättiin talteen järkyttävässä räntäsateessa, tänä vuonna pääsimme hieman helpommalla. Minttua tuli niin paljon, että säästin muutaman oksan maljakkoon.