Facebook muistutti minua seitsemän vuoden takaisesta muistosta. (Seitsemän, huh.) Tuo muisto on minulle tärkeä, koska se on oikeastaan ”se” hetki, joka sysäsi minun "taitelijaurani" käyntiin. Jos en ole tätä asiaa sinulle aikaisemmin kertonut, niin muutaman hassun mutkan kautta maalasin taulun
Joskus inspiraatio yllättää ja pian huomaat hurjassa huumassa tuottaneesi pienen teossarjan. Niin kävi minulle, joka inspiroitui heijastuksista, vahvasta struktuurista ja maanläheisistä sävyistä. Teoksissa on useita kerroksia, jotka muodostavat herkän ja vahvan pinnan liiton. Halusin luoda sarjan, joka on sävyiltään tumma
Kaupallinen yhteistyö taulujenripustus.fi kanssa. Ennen kuin olin edes aloittanut ateljeen remonttiani, mietin, miten saisin taulut kauniisti esille. Ai, miten niin vähän malttamaton luonne? Tiedättehän sen ahdistavan tunteen, kun olet juuri maalannut tai tapetoinut seinät ja niihin pitäisi alkaa poraamaan reikiä? Minä
Jos jotain hyvää tämä eristäytyminen on saanut aikaan, on se ihmisten hakeutuminen luovien asioiden pariin. Olen ollut niin innoissani jokaisesta kuvasta tai tarinasta, jossa henkilö jakaa omia kokemuksiaan ja taiteellisia tuotoksiaan tai kertoo, että on aloittanut jonkun luovan harrastuksen. Oli
Tätä taulua oli jotenkin todella ihana maalata! Se saikin melkoisesti huomiota Instagramin puolella. Ehkä siksi, että en ole näin suurta, pyöreää teosta tehnyt aikaisemmin
Odotus on nyt päättynyt, nimittäin Kuopio -julistetta on vihdoin saatavilla! Juliste on painettu Kuopiossa Offsetpaino L. Tuovisella, materiaalina on laadukas 170 g paperi. Tätä samaa materiaalia olen käyttänyt myös aikaisemmissa julisteissa sekä taidekalenterissa. Olen saanut asiakkailtani julisteiden laadukkuudesta positiivista palautetta, joten
Tunnustan, olen vähän sähikäinen – kun saan idean, minun on pakko toteuttaa se, oli aikataulu millainen tahansa. No nyt aikataulu oli aivan järjetön ja silti se on nyt tässä Minun ensimmäinen oma taidekalenterini. En halunnut perinteistä kierreselkäistä kalenteria, vaan kalenterin, joka
Viime viikot ovat olleet jokseenkin hurjia ja työntäyteisiä. Blogi on ollut hiljaa tämän vuoksi ja muutenkin tuntuu, että Instagram on minulle se luontaisempi kanava jakaa ajankohtaisia tapahtumia. Tällä hetkellä on meneillään paljon päällekkäisyyksiä ja moni asia tapahtuu samanaikaisesti. Samalla vallitseva
Vuosi sitten kesäkuussa unelmoin omasta työtilasta. Asuin tuolloin pikkuruisessa vuokrakaksiossa, joka toimi väliaikaisena kotinani. En liiemmin viihtynyt tuossa asunnossa, mutta monta ihanaa muistoa niihin muutamaan hassuun asuinkuukauteen kyllä mahtuu. Se oli yksi elämäni onnellisimmista ajanjaksoista. Tuolloin vain haaveilin erillisestä työtilasta
On ollut jotenkin hirveän hankala kirjoitella blogiin – elämässäni kun ei tapahdu mitään ihmeellistä… Tai tavallaan tapahtuu, taustalla tapahtuu paljonkin, mutta mitään konkreettista ei juuri-nyt-ihan-tällä-hetkellä ole meneillään. Minuutit, tunnit, päivät ja viikot sulautuvat yhtenäiseksi elon massaksi, joka ei sisällöltään juurikaan